Tänään tulee kuluneeksi tasan 17 vuotta siitä, kun ostin Red Hot Chili Peppersin levyn Uplift Mofo Party Plan. Tuota ennen olin ostanut RHCP:n levyistä One Hot Minuten lokakuussa -95 ja Bloodsugarsexmagikin lokakuussa -97.
Muistan että maanantaina 15.12.1997 oli lukion koeviikko meneillään. Kokeen jälkeen menin levykauppaan ja totesin, että täytynee hankkia joku vanhempi RHCP-platta. Käteen tarttui vuoden 1987 julkaisu Uplift Mofo Party Plan ja saman viikon torstaina 18. joulukuuta Freaky Styley. RHCP-diggailu oli kovimmillaan ja alkuvuonna -98 ostin Mother's Milkin ja seuraavana vuonna Californicationin heti julkaisupäivänä.
Viime postaus käsitteli jääkiekkomuistoja ja mainitsin perinteeksi tulleesta syksyisestä Rauman reissusta. Huomenna on taas se aika vuodesta ja päivä noudattanee samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina:
- Kun lähdetään Salosta, laitetaan autossa soimaan Aerosmithin kappale "Back In The Saddle" ja korkataan pullot Milleriä.
Tänään käynnistyy Karjala-turnaus ja aloin muistella sitä, koska aloin seurata jääkiekkoa. Ensimmäiset muistikuvani ovat Calgaryn olympialaisista 1988. Katsoimme isäni kanssa tv:stä Suomi-Neuvostoliitto -ottelua, jossa Leijonat kukisti lähes voittamattomana pidetyn Punakoneen 2-1 ja varmisti historiallisen ensimmäisen arvokisamitalin eli olympiahopean. Olin tuolloin 7-vuotias.
Seuraavat muistot ovat alkuvuodesta 1992, jolloin olin 5. luokalla. Isäni haki minua koulusta ja radiosta tuli Albertvillen olympialaisten matsi Suomi-Puola, joka päättyi 9-1. Saman kevään MM-kisoista on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi voitti välierässä Tshekkoslovakian, eteni ensimmäistä kertaa MM-finaaliin ja sai ensimmäisen MM-mitalin. Katsoimme isäni kanssa tv:stä rankkarikisaa ja Jokeri-vahti Markus Kettererin nimi jäi mieleen.
Noihin aikoihin jääkiekko alkoi kiinnostaa enemmän ja aloin seurata myös kotoista SM-liigaa. Kotipaikkakunnallani kaikki kannattivat joko TPS:ää tai Jokereita. Kahdesta piti siis valita ja Jokereista tuli väliaikaisesti suosikkijoukkueeni varmaan siksi, että joukkue oli juuri voittanut Suomen mestaruuden ja Teemu Selänne oli juuri lähtenyt Jokereista NHL:ään. Kaudella 1992-93 jääkiekkoa näki tv:stä sunnuntaisin, jolloin näytettiin yksi ottelu suorana. Tuolloin SM-liigan pääpelipäivät olivat torstai ja sunnuntai, usein pelattiin myös lauantaisin ja joskus harvoin tiistaisin. Runkosarjassa pelattiin 48 ottelua eikä EHT-turnauksia ja maaottelutaukoja tuolloin vielä ollut. TPS ja Jokerit dominoivat runkosarjassa, kun taas Lahden Reipas oli heittopussi, joka voitti vain kuusi ottelua. Jokeri-kannatukseni hiipui, kun Ässät sensaatiomaisesti tiputti hallitsevan Suomen mestarin puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa.
Tämän jälkeen sympatiani menivät pudotuspeleissä TPS:lle, joka pudotti ensiksi välierissä Ässät ja kukisti finaaleissa HPK:n otteluvoitoin 3-1. Muistan kuinka finaalisarjan alkaessa olimme vielä lomamatkalla Lanzarotella. Luin hesarista, että TPS oli voittanut ensimmäisessä finaalissa HPK:n peräti 9-3. Loppukeväältä muistan myös hämärästi, kun palatessamme luokkaretkeltä Ahvenanmaalta katsoin laivalla tv:stä maalikoostetta ensimmäisestä Stanley Cup -finaalista Montreal Canadiens - Los Angeles Kings.
Uuden kauden käynnistyessä syksyllä 1993 aloin seurata jääkiekkoa oikein kunnolla. Kauden alla ostin JyväsHyvän liigakalenterin, johon sai kerätä suklaavohveleista tulleita pelaajien tarroja. Tuolloin aloin kannattaa Rauman Lukkoa. En muista tarkkaa syytä, mutta osaltaan asiaan vaikutti se, että Lukko aloitti kauden hyvin ja oli jonkin aikaa runkosarjan kärjessä. Olin siis gloryhunter. Joululahjaksi -93 sain Lukon pelipaidan silloisen suosikkipelaajani Tero Arkiomaan nimellä ja numerolla. Lukko pelasi hyvän kauden ja sai pronssia hävittyään välierissä tulevalle mestarille Jokereille. SM-liigan finaalista on jäänyt mieleen Otakar Janeckyn ratkaiseva maali pesäpallolyönnillä ilmasta.
Helmikuussa pelattiin Lillehammerin olympialaiset, joista erityisesti on jäänyt mieleen se, kuinka Suomi ennenkuulumattomalla tavalla voitti "suuren ja mahtavan" Venäjän ensiksi alkusarjassa 5-0 ja pronssiottelussa 4-0. Lillehammerin olympialaisista alkoi Suomen menestyksen aikakausi jääkiekossa: vuosina 1994-2001 Suomi oli kahdeksassa MM-kisoissa viidesti finaalissa. Vielä -94 MM-kisat näytettiin PTV:llä, joka ei näkynyt meillä kotona, joten jouduin kuuntelemaan Suomi-Kanada -finaalin radiosta. Lukko-pelaajista maajoukkueessa oli Jarmo Myllys sekä Mika Alatalo.
Tuolla kaudella aloin seurata myös NHL:ää, jossa suosikkijoukkueeni oli Esa Tikkasen tähdittämä New York Rangers. Pudotuspeleissä oli ikimuistoista seitsemäs konferenssifinaaliottelu New Jersey Devilsiä vastaan, jossa Stephane Matteau iski ratkaisevan jatkoaikamaalin ja Rangersin finaaliin. Myös finaalisarja Vancouver Canucksia vastaan meni seitsemänteen peliin. Heräsin yöllä katsomaan viimeistä matsia. Suosikkipelaajiani olivat Rangersin venäläiset Aleksei Kovalev ja Sergei Zubov sekä amerikkalaismaalivahti Mike Richter.
Kaudella 1994-95 aloin seurata SM-liigaa entistä tiiviimmin. Jääkiekkokierroksen tulospalvelua tuli usein kytättyä Ylen teksti-tv:n sivulta 221 ja maalikoosteet pyrin katsomaan Tulosruudusta tai Urheiluruudusta. Nauhoitin myös maalikoosteita VHS:lle. Kausi alkoi Lukolta heikosti, mutta tahti muuttui, kun joukkue sai maalin suulle kanadalaisvahti Boris Roussonin. Lukko voitti seuraavat kymmenen peliä putkeen. Muistan kuinka Rousson oli tuohon aikaan liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti hanskaa oikeassa kädessään. Helmikuussa 1995 olin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni jääkiekko-ottelussa, kun kävimme Kupittaalla katsomassa pelin TuTo-Lukko.
Tuolloin Lukon ykkösketjussä pelasivat Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Puolustajista tehokkaita olivat Jarmo "Maukka" Kuusisto sekä kovasta lämäristään tunnettu Joni "Magnum 44" Lehto. Kausi 1994-95 oli nimivahvalta Lukolta erinomainen ja runkosarjan sijoitus toinen, minkä vuoksi tavoitteena oli kirkastaa edelliskauden pronssimitali. Puolivälierissä Lukko voitti Kiekko-Espoon otteluvoitoin 3-1 ja ottelusarja muistetaan erityisesti Joni Lehdon kahdesta jatkoaikamaalista. Välierissä vastaan tuli TPS. Muistan kuinka Tepsi meni ensimmäisessä ottelussa Raumalla 5-1 -johtoon, mutta Lukko tuli kolmannessa erässä vielä maalin päähän kunnes TPS teki tyhjiin loppunumerot 6-4. Lukko voitti toisen ottelun Turussa, mutta tämän jälkeen TPS eteni 3-1 -otteluvoitoin finaaleihin ja lopulta mestaruuteen asti ja Lukko sai tyytyä toisena vuotena peräkkäin pronssiotteluun. Muistan että oltiin ruotsinlaivalla, kun näin teksti-tv:ltä tai uutisista, että Lukko hävisi Ässille pronssiottelussa 0-3.
Kevään -95 finaalisarja on jäänyt myös mieleen. Noihin aikoihin SM-liigaa dominoivat Jokerit ja TPS, jotka kohtasivat 1990-luvun puolivälissä finaaleissa neljästi peräkkäin ja vuosina 1989-1997 mestaruuden voitti yhdeksällä kaudella peräkkäin joko Jokerit tai TPS. Katsottiin kaverin luona tv:stä, kuinka nuorella miehistöllä ja altavastaajana finaalisarjaan lähtenyt TPS voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun Helsingissä murskaavasti 5-1 ja mestaruuden takuumiehinä toimi ketju Raimo Summanen - Saku Koivu - Jere Lehtinen. Tepsissä pelasi myös monta entistä lukkolaista: Mika Alatalo, Kimmo Rintanen, Harri Suvanto ja Tuomas Grönman.
Samalla kaudella oli NHL:ssä työsulku, minkä vuoksi syksyllä SM-liigassa nähtiin monia NHL-pelaajia. Suurin huomio kohdistui Jokereihin, joka sai riveihinsä Teemu Selänteen ja Jari Kurrin sekä HIFK:hon, jota vahvisti Esa Tikkanen ja Christian Ruuttu. Lukossa pelasi vuoden vaihteessa vain muutaman ottelun Glenn Anderson, joka edellisenä keväänä oli Rangersissa voittamassa Stanley Cupia ja pelasi ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Rangersin ykkösketjussa Mark Messierin ja Adams Gravesin rinnalla. Lyhyt NHL-kausi pääsi käynnistymään vasta alkuvuonna 1995 ja venyi pitkälle kesäkuuhun. Muistan kuinka katsoin New Jersey Devilsin ja Detroit Red Wingsin välistä neljättä ja ratkaisevaa Stanley Cup -finaalia tv.stä suorana juhannuspäivän ja sitä seuranneen sunnuntain välisenä yönä.
MM-kisoissa 1995 odotukset Suomen maailmanmestaruuden suhteen olivat korkealla menestyksekkään vuoden 1994 (olympiapronssi ja MM-hopea) jälkeen. Muistan kuinka Mediapeli-ohjelmassa keväällä -95 oli päivän kysymyksenä, voittaako Suomi jääkiekon maailmanmestaruuden. Myöhäisen NHL-kauden vuoksi NHL-pelaajia ei MM-kisoissa nähty. Muistan kuinka itse kisat alkoivat Leijonilta huonosti: Suomi hävisi avausottelun Tshekille 0-3 ja oli toisessa ottelussa Ruotsia vastaan 0-2 -tappiolla. Mutta siitä alkoi nousu, Suomi voitti Ruotsin 6-3 ja heti seuraavana päivänä Norjan 5-2. Muistan kuinka katsottiin kaverin bileissä vapun alla lauantaina 29.4.1995, kun Suomi nuiji Itävallan 7-2. Viimeisessä alkusarjan ottelussa USA:ta vastaan Suomi nousi 1-4 -tappioasemasta viimeisessä erässä tasoihin. 5-0 -puolivälierävoitto Juhani Tammisen luotsaamasta Ranskasta oli läpihuutojuttu, mutta 3-0 -voitto tiukassa ottelussa Tshekistä alkusarjan tappion jälkeen maistui erityisen makealta. Ikimuistoista finaalia katsottiin kaverin luona ja pelattiin samalla NHL95-peliä, johon olimme itse luoneet Suomen maajoukkuepelaajat.
Kaudella 1995-96 seurasin jääkiekkoa entistä tarkemmin. Muistan kuunnelleni SM-liigan jääkiekkokierrosta aina Ylen radiokanavalta paitsi Lukon matsit Tepsiä vastaan, jotka kuuli Auran Aalloilta. Erityisesti on jäänyt mieleen 19.10.1995 pelattu Lukko-TPS, jonka Lukko voitti Harri Lönnbergin jatkoaikamaalilla 3-2. Tuolla kaudella aloin käydä useammin Turussa matseissa: Alkusyksystä käytiin Turun Élysée Areenassa katsomassa TuTo-Lukko, joka päättyi tasan 2-2 ja TPS-Lukko, jossa Tepsi iski jo avauserässä taululle lukemat 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Itsenäisyyspäivänä oltiin katsomassa TuTo-Lukko, jossa Lukko nuiji TuTon lukemin 8-2 ja alkuvuodesta -96 TPS-Lukko, jossa Lukko nousi kahden maalin takaa tasoihin 5-5. Maaliskuussa mentiin katsomaan ensimmäinen välierä TPS-Lukko, jonka Lukko voitti yllättäen 3-2. Voitosta huolimatta Lukko hävisi seuraavat kolme ottelua ja jäi taas ulos finaaleista. Muistan kuinka katsottiin kaverin kotibileissä 23.3.1996 kolmatta välieräkamppailua, joka oikeastaan käänsi sarjan Tepsille. Lukko oli siis kolmatta kertaa putkeen pronssiottelussa ja sai himmeimmät mitalit, kun Jarkko Varvio teki aivan ottelun lopussa HPK:ta vastaan voittomaalin 2-1.
Kaudella 1996-97 en muistaakseni käynyt montaa Lukon peliä katsomassa, mutta tammikuussa -97 olimme serkun kyydillä Turussa katsomassa TPS-Lukko. Tepsi voitti 6-2, tosin lukemat eivät kerro koko totuutta, sillä 5-2 meni tyhjiin Lukon yrittäessä kavennusta ilman maalivahtia ja 6-2 viimeisellä minuutilla, kun olimme jo poistuneet katsomosta. Telkkarista katsoin Lukon europelejä, joista ikimuistoisin on Rouen-Lukko -matsi, joka päättyi 7-7. Lukko teki tuossa ottelussa viisi maalia ilman maalivahtia. Itse kausi oli Lukolta heikko ja muistan, että Lukon pelattua kolmena edellisenä kautena peräkkäin välierissä tuntui oudolta, että joukkueen sijoitus oli nyt vasta kymmenes. Mutta joukkue oli heikentynyt merkittävästi ns. Bosman-säännön vuoksi keväällä -96, jolloin Lukosta lähti mm. Arkiomaa ja Torkki, SM-liigan pistepörssin voittanut Juha Riihijärvi, Lukon toiseksi paras pistemies Mikko Peltola, ykköspakkipari Robert Nordmark - Joni Lehto, Jarkko Varvio, Mikko Luovi jne. Tilalle tuli mm. ruotsalaiset Mattias Lööf, Patrik Ross, Peter Högardh, Oscar Ackeström ja Mattias Olsson, minkä vuoksi Lukko oli sinikeltaisempi kuin koskaan.
Seuraavalla kaudella olin ensimmäistä kertaa Raumalla katsomassa Lukon kotiottelua, kun mentiin lokakuun lopulla -97 katsomaan Lukko-Ilves. Kävin katsomassa myös muitakin kuin Lukon pelejä, kun lukiosta tehtiin matsimatkat Turkuun: TPS-Ässät syyskuussa -97 ja TPS-JYP tammikuussa -98. Lisäksi oltiin kavereiden kanssa katsomassa ilmaislipuilla TPS-Kiekko-Espoo (jonka nimi muutettiin seuraavalle kaudelle Bluesiksi) runkosarjan viimeisellä kierroksella. Kun K-Espoo voitti tuossa ottelussa TPS:n ja samaan aikaa toisaalla Lukko hävisi oman ottelunsa, niin samalla Lukko tippui toisella kaudella peräkkäin pudotuspeleistä.
MM-kisoista ja olympialaisista on myös muistoja. MM-kisoissa -98 oli kaksiosainen finaali. Samana iltana, kun toinen finaali pelattiin, lähdettiin lukiokurssin kanssa Tukholmaan. Olin kaverini kanssa Sergelin torilla seuraamassa ruotsalaisten kultajuhlia. Jostain luin, että populaa oli n. 70000. Vaikka Suomi hävisi tuolloin 1998-2001 neljän vuoden sisällä kolmesti finaalin jääden hopealle, on noilta ajoilta myös hienoja muistoja MM-kisoista -99. Sellaisia ovat Jere Karalahden tasoitus Venäjää vastaan kaksi sekuntia ennen päätössummeria sekä Marko Tuomaisen jatkoaikamaali Ruotsia vastaan välierässä.
Muistan myös hyvin Suomessa järjestetyt nuorten MM-kisat -98. Katsoimme Suomen ensimmäistä peliä Kanadaa vastaan isäni luona joulupäivänä 1997. Uudenvuodenaattona katsoin isän luona puolivälierää Suomi-Kazakstan ennen kuin lähdin muistaakseni toisella erätauolla kaverin luo uudenvuoden bileisiin, missä vielä seurattiin kolmatta erää ja kuinka Suomi lopulta pieksi Kazakstanin 14-1. Finaalissa Suomi voitti lopulta Venäjän jatkoajalla ja voitti maailmanmestaruuden.
Vuosina 1998-2000 käytiin parin kaverin kanssa joka syksy Äijänsuolla katsomassa Lukko-TPS -matsi. 2000-luvun alussa SM-liigan seuraaminen väheni lähinnä opiskelun myötä kunnes keväällä 2005 oltiin taas pitkästä aikaa Raumalla katsomassa toista välierää Lukko-Kärpät. Tämän jälkeen aktivoiduin jääkiekon seuraamisen suhteen oikeastaan vasta kaudella 2007-2008, jolloin kävin Turussa asuessani katsomassa Tepsin pelejä. Pääkaupunkiseudulle muuton myötä tuli käytyä katsomassa myös HIFK:n, Jokereiden ja Bluesin pelejä. Lisäksi olen pyrkinyt käymään kerran kaudessa Turussa katsomassa TPS-Lukko. Syksyiset Rauman matsireissut tulivat tavaksi ja vuosittaiseksi perinteeksi jälleen 2011. Viime kaudella kävin myös kahdesti Hämeenlinnassa katsomassa HPK-Lukko -ottelut.
Keväällä 2011 olin katsomassa Lukon ensimmäistä välierävoittoa sitten vuoden -96. Vaikka HIFK kaatui ensimmäisessä ottelussa Miikka Tuomaisen tehtyä voittomaalin kolmannessa jatkoerässä (jolloin itse olin jo palannut kotiin), niin Hifki eteni lopulta otteluvoitoin 4-1 finaaliin ja mestaruuteen. Lukon seuraava välierävoitto tuli viime keväänä, kun Lukko voitti Tapparan 3. välierässä jatkoajalla 1-0. Olin katsomassa viime kevään pudotuspelejä Sports Academyssa ja Tapiolan Bar & Grillissä sekä kaksi ottelua Bluesia vastaan Barona Areenalla.
MM-kisoista on viimeisten 15 vuoden ajalta jäänyt mieleen Bratislavan kisojen lisäksi erityisesti vuoden 2007 välierä, jossa Suomi voitti Venäjän Mikko Koivun jatkoaikamaalilla. Olin katsomassa matsia kaverin luona valmistautuessamme illan Euroviisu-kisakatsomoon. Seuraavana päivänä oltiin Kauppatorilla katsomassa Suomi-Kanada -finaalia screeniltä. Keväällä 2008 olin katsomassa Suomi-Latvia -ottelua työmatkalla jossain baarissa Kuopiossa. Helsingissä olen käynyt välillä katsomassa MM-kisamatseja Sports Academyssa. Erityisesti on jäänyt mieleen vuoden 2011 välierä Suomi-Venäjä, kun turhautuneita venäläisiä pistettiin baarista pihalle urakalla. 2011 MM-finaalia olin katsomassa Leppävaaran Fenniassa.
Suomen maajoukkueen pelejä olen nähnyt paikan päällä ainoastaan Torinon olympialaisissa 2006 ollessani opiskelijavaihdossa Milanossa. Kävin katsomassa puolivälierän USA:ta vastaan sekä katkeran finaalin Ruotsia vastaan, jota en pysty vieläkään katsomaan videolta ilman, että tekee pahaa. Kuitenkin USA-ottelusta on hienot muistot, kun vietin erätaukoa Hannu Aravirran sekä Aamulehden ja Apu-lehden päätoimittajien kanssa. Alkupäivän pyörin Torinossa kaupungilla ja join punaviiniä pahvitetrasta. Itse ottelusta on jäänyt erityisesti mieleen Sami Salon maali kahden miehen alivoimalla.
Huikein paikan päällä näkemäni Lukon ottelu viime vuosilta on ollut varmaankin kolmas puolivälierä Jokereita keväällä 2013. Otteluvoitot olivat 1-1 ja Lukko oli vielä ottelun puolivälissä 1-3 -tappiolla, mutta väänsi tasoihin ja lopulta jatkoajalla voittoon Lauri Tukosen maalilla. Tuo oli lopulta sarjan ratkaiseva peli, kun Lukko eteni välieriin otteluvoitoin 4-2.
Tällä kaudella olen käynyt katsomassa HIFK-Lukko ja Blues-Lukko. Parin viikon päästä ollaan menossa Raumalle katsomaan Lukko-TPS ja joulukuun lopulla Turkuun TPS-Lukko. Tammikuussa on taas Helsingissä HIFK-Lukko ja oli myös suunnitteilla tehdä Jyväskylän reissu otteluun JYP-Lukko ja helmikuun lopulla mahdollisesti Tampereelle katsomaan Tappara-Lukko. Tämän lisäksi olen tänä syksynä ottanut käyttöön Ruutu-palvelun, jotta näen Lukon pelit myös netistä.
Helsingin Sanomat kertoo, että aluehallintovirasto kielsi sanan "viski" käytön yksityisissä blogeissa. Ajattelin testata, puuttuuko aluehallintovirasto siihen, jos käytän tuota sanaa blogissani.
VISKI
Helsingin Sanomien mukaan kielto liittyy siihen, että bloggaajat eivät saa mainostaa kahden viikon kuluttua järjestettävää Olut & viskiexpota. Mainostan nyt tuotakin tapahtumaa tässä samalla.
Jääkiekon SM-liiga käynnistyy viikon kuluttua. Rauman Lukko on alkavalla kaudella yksi ennakkosuosikeista. Jo viime kaudella Lukko oli lähellä menestystä: joukkue jäi niukasti ulos finaaleista, kun Tappara teki seitsemännessä välieräottelussa voittomaalin vain viisi minuuttia ennen loppua. Loppujen lopuksi raumalaiset saivat kaulaansa pronssiset mitalit. Koska Lukon miehistö on viime kaudesta oikeastaan vain vahvistunut, ovat odotukset menestyksen suhteen korkealla.
Valmennus
Risto Dufva jatkaa kolmatta kauttaan Lukon peräsimessä. Dufva on saanut koottua mieleisensä joukkueen toteuttamaan pelitapaansa. Kahdella aikaisemmalla kaudella joukkue eteni välieriin ja nyt Dufva haluaa luonnollisesti parantaa sijoitusta.
Maalivahdit
Ryan Zapolski jatkaa ykköstorjujana. Alkukauden vaikeudet selätettyään Zapolski oli keväällä Liigan parhaimpia maalivahteja ja osoitti myös erinomaista paineensietokykyä. Zapolski haluaa pelata paljon ja siksi kakkosveska Oskari Setänen pääsee tolppien väliin todennäköisesti vain muutamassa ottelussa.
Puolustus
Petteri Nummelinin siirtyminen Turun Palloseuraan ei ollut suuri menetys, sillä tilalle saatiin KHL:stä kotiin palannut maailmanmestari Janne Niskala, joka Numpasta poiketen pystyy pelaamaan enemmän kuin kaksi kolmasosaa runkosarjan peleistä. Niskala on yhdessä kapteeniksi nimetyn Ilkka Mikkolan kanssa puolustuksen kulmakiviä. Raumalla lähinnä hazardisyötöistään tunnettu Matt Generous siirtyi liiganousija Vaasan Sportiin ja Dufvan kanssa törmäyskurssille joutunut Otto Honkaheimo HIFK:iin. Tilalle saatiin Jokereista Mikko Kousa, joka tuo puolustukseen kiekollista osaamista sekä HIFK:stä siirtynyt Henrik Forsberg, jonka avut ovat lähinnä fyysisellä puolella. Kokenut Harri Tikkanen ja viime kaudella tasoaan nostanut taitava Jesse Virtanen ovat puolustuksen runkopelaajia.
Hyökkäys
Ykkösketjun tutkapari Ville Vahalahti-Aaron Gagnon jatkaa joukkueessa ja pelannee viime kauden tapaan isoja minuutteja niin tasakentällisin, ylivoimalla kuin alivoimallakin. Maaleja odotetaan myös Teemu Nurmelta, joka teki kaudella 2012-2013 oman piste- ja maaliennätyksensä (18+20=38), mutta kevään 2013 pronssiottelun loukkaantumisen jälkeen kuntoutui vasta viime kevään pudotuspeleihin. Loukkaantumisten vuoksi rikkonaisia kausia viime vuodet pelannut Lauri Tukonen siirtyi TPS:ään ja tilalle tuli Jokereista Janne Lahti, joka voitti SM-liigan maalipörssin 2010-2011. Kakkossentterin roolia sovitellaan niin ikään Jokereista tulleelle Henrik Koivistolle, jolla on läpimurron paikka. Kokoa ja fyysisyyttä hyökkäykseen tuovat JYP:istä siirtynyt Jonne Virtanen ja SaiPasta tullut Olavi Vauhkonen, jotka yhdessä Jerry Ahtolan kanssa muodostavat yli 300-kiloisen hyökkäysketjun. Virtanen puolustaa tarvittaessa joukkuetovereitaan vastustajan sikailuilta, mutta osaa myös iskeä paikasta kiekon häkkiin. Mielenkiintoisin hankinta on Tappara-ikoni Ville Nieminen, joka tuo joukkueeseen ensisijaisesti henkistä johtajuutta ja muodostanee Filip Riskan ja Olli Sipiläisen kanssa Liigan parhaimman ja vastustajien kannalta inhottavimman nelosketjun. Viisi kautta Lukossa viilettänyt Janne Keränen siirtyi KalPaan ja tilalle tuli SaiPasta nuori Jesper Piitulainen, jonka paikka kokoonpanossa on vielä kysymysmerkki.
Vahvuudet
Maalivahtipeli, kiekollinen ja taitava puolustus sekä laadukas laitahyökkääjämateriaali.
Heikkoudet
Puolustuksen köykäisyys ja sentterien määrä. Suuri kysymys on, riittääkö Henrik Koivistolla rahkeet tulosyksikköön. Ahtola saatetaan nähdä myös sentterin roolissa.
Veikkaus
Huippuvalmentaja, huippumaalivahti ja ratkaisijoiden määrä takaavat sen, että Lukko on yksi mestarisuosikeista.
Luen parhaillaan kirjaa Kaikki rakastavat Seattlea: Grungen tarina. Heti kirjan alussa haastateltavat toteavat, kuinka koko sana "grunge" meinaa saada heidät oksentamaan. Kun menimme vuosi sitten lomamatkalle Seattleen, opaskirja tiesi kertoa, että "G-sana" on Seattlessa kirosana, joka kuvastaa ainoastaan median pyrkimystä kategorisoida musiikkia genreihin. Ymmärrettävästi seattlelaiset ovat kyllästyneitä siihen, että musiikkidiggareille Seattle merkitsee samaa kuin grunge, vaikka kaupungin musiikkiskene on aina ollut kirjava.
Oikeastaan voisi sanoa, että grunge ei ole musiikkityyli, vaan käsite, jolla kuvataan ilmiötä ja tietyn aikakauden bändejä Seattlessa, ensisijaisesti Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Alice In Chains. Nykyään grungella tarkoitetaan joskus myös näitä bändejä jäljitteleviä yhtyeitä. Tyylillisesti ns. "Seattlen saundin" luoneet yhtyeet ovat kuitenkin melko erilaisia: siinä missä Nirvana kumartaa punk-perinteen suuntaan, kuuluu Soundgardenin musiikissa vahvemmin metal-vaikutteet ja rytmilliset koukerot, kun taas Pearl Jam on rouheilla kitaroilla kyllästettyä perinteisempää hard rockia. Vuonna 1993 perustettua seattlelaista orkesteria nimeltään The Presidents Of The United States kuvailtiin myös grungeksi, vaikka tyylillisesti se oli radioystävällisempää poppia. Myös kalifornialainen Stone Temple Pilots niputettiin grunge-kategoriaan, kun sen vuonna 1992 ilmestynyt debyyttialbumi oli saundinsa puolesta ottanut selvästi vaikutteita Seattlen bändeistä.
Sanan grunge (suom. "lika") alkuperä on 1980-luvun vaihteessa, jolloin herra nimeltään Mark Arm käytti sitä tietynlaisen kovaäänisen rock-musiikin kuvaamiseen. Käsitteen popularisoi 80-luvun lopulla Bruce Pavitt, joka yhdessä ystävänsä Jonathan Ponemanin kanssa perusti Seattlessa levy-yhtiön nimeltään Sub Pop. Levy-yhtiön ensimmäisiä bändejä olivat mm. Nirvana, Soundgarden ja Mudhoney, jonka laulaja-kitaristi Mark Arm oli ja on edelleen. Viime kesän matkamme Seattleen osui sikäli hyvään ajankohtaan, että kaupungissa järjestettiin tuolloin Sub Popin 25-vuotisfestivaali, jossa kävimme kuuntelemassa Mudhoneyta.
Seattlen musapiirit olivat 1990-luvun vaihteessa pienet: Mudhoney oli Kurt Cobainin suuria suosikkeja ja yhtyeen alkuperäisbasisti Matt Lukin oli jonkin aikaa Cobainin kämppis. Ennen Mudhoneyta Arm vaikutti yhtyeessä nimeltään Green River, jota pidetään jonkinlaisena grungen pioneerina. Green Riverin basisti Jeff Ament ja kitaristi Stone Gossard soittivat myöhemmin legendaarisessa Mother Love Bonessa. Kun Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1990, Ament ja Gossard perustivat yhdessä Soundgarden-laulaja Chris Cornellin kanssa Woodin muistoksi yhden levyn projektin Temple Of The Dog, jossa yhdellä kappaleella Cornellin kanssa duetoi Ed Vedder, josta tuli sittemmin Gossardin ja Amentin perustaman Pearl Jamin laulaja.
Musiikki kehittyy vastavoimien kautta: Proge syntyi 70-luvun vaihteessa tavoitteena luoda kunnianhimoisempaa, korkealentoisempaa ja "taiteellisempaa" musiikkia. Punk oli 70-luvun lopun vastaisku, jonka ihanteena oli suoraviivaisempi ilmaisu ja kapinamentaliteetti yhteiskuntaa ja kaikkea hienostelua vastaan. 1980-luvulla glam- ja "stadion-rock" kehittyivät pitkälti MTV:n perustamisen ja musiikkivideoiden yleistymisen myötä, jolloin bändien ulkonäkö alkoi saada suurempaa roolia. Grunge oli 1990-luvun vastaisku kiiltokuvamaiselle kasaritukkaheville.
Grungen läpimurto tapahtui loppuvuonna 1991, kun kahden kuukauden sisällä ilmestyi kolmen äänekkään seattlelaisen bändin levyt: Pearl Jamin Ten, Soundgardenin Badmotorfinger sekä Nirvanan Nevermind. "Smells Like Teen Spirit" alkoi soida MTV:llä useita kertoja vuorokaudessa ja tammikuussa 1992 Nevermind nousi lopulta USA:n albumilistan ykköseksi, minkä seurauksena koko musiikkimaailman katseet kohdistuivat Seattleen. Grungesta tuli ilmiö, jota musiikkijournalistit yrittivät parhaimpansa mukaan selittää ja analysoida: genren ominaispiirteiksi määriteltiin roisi, "likainen" saundi, masennuksesta ja epätoivosta kertovat lyriikat, flanellipaidat, takkutukka jne. Grungeen liittyy vahvasti myös käsite X-sukupolvi, jonka äänitorveksi Nirvanan keulamies Kurt Cobainia tituleerattiin.
Suosion myötä grunge kaupallistui, isot vaatemerkit lanseerasivat omat "grunge-mallistonsa" ja levy-yhtiöt etsivät talleihinsa trendikkäitä "grunge-bändejä". Vuonna 1992 jopa ilmestyi Seattle-skenestä kertova elokuva Singles. Grungen varsinainen aikakausi kesti 1990-luvun alkupuoliskon. Hypetyksen seurauksena vastakulttuurista tuli muotia, joka alkoi hiipua vuonna 1994, jolloin Nirvana hajosi Kurt Cobainin tehtyä itsemurhan. Samalla musiikkimaailmassa alkoi puhaltaa uudet tuulet skeittipunkin (Green Day, Offspring) ja brittipopin (Oasis, Blur) tulon myötä. Vuoden 1994 Woodstockissa Seattlen skeneä "edusti" ainoastaan vähemmälle huomiolle jäänyt Candlebox, joka peri paikan Alice In Chainsilta yhtyeen laulajan Layne Staleyn pahenevan huumeriippuvuuden vuoksi. Alice In Chains laitettiin telakalle vuonna 1996 ja seuraavana vuonna puolestaan hajosi Soundgarden.
Päivälleen 20 vuotta sitten käynnistyi Woodstock '94 -festivaali. Kyseessä oli alkuperäisen Woodstockin 25-vuotisjuhlafestarit. Olin tuolloin hieman alle 14-vuotias ja kova Aerosmith-diggari. Koska megasuosioon ponnahtanut Aerosmith oli "pääesiintyjä", katsoin tapahtumaa televisiosta suorana. Tässä hieman muistoja.
Mieleenpainuvin esiintyjä oli ehdottomasti Primus, jota tuolloin en voinut sietää. Jälkeenpäin olen tietysti todennut, että bändi oli aika rautainen.
Metallican esiintymisen katsoin suurella mielenkiinnolla. Jälkeenpäin olen todennut, että bändi (erit. Lars Ulrich) oli tuolloin aivan paska.
Red Hot Chili Peppers esiintyi isoissa hehkulamppupuvuissa. Pidin bändiä tuohon aikaan jotenkin outona, mutta seuraavana vuonna aloin diggailla RHCP:tä kunnolla.
Kuten sanottua Aerosmithiä odotin eniten ja yhtyeen esiintyminen alkoi Suomen aikaa joskus klo 8 aamulla eli piti herätä aikaisin. Oli sunnuntai, seuraavana päivänä alkoi koulu ja menin kahdeksannelle luokalle. Ensimmäisenä koulupäivänä päälläni saattoi olla Ruisrockista ostamani Aerosmith-paita.
Näin kesällä ainakin itselleni maistuu silloin tällöin tuopillinen raikasta ja virkistävää olutta pitsisellä vaahtokruunulla. Varsinkin lämpimänä kesäpäivänä kylmä, kullanruskea lager-olut pitkässä lasissa, jonka pinnalle on muodostunut nestepisaroita, on lähes vastustamaton. Tässä muutama kuva tänä kesänä nautituista ohrapirtelöistä:
Tässä postauksessa ajattelin kertoa, miten tässä kesällä olen syönyt. Tosin viime viikkojen helteiden vuoksi syöminen on jäänyt vähäiseksi ruokahalun puutteen vuoksi.
Uusia perunoja tulee syötyä näin kesällä runsaasti, joskus lisukkeena on basmati-riisiä. Lisäksi lautasella on kanaa tai lohta ja kyytipoikana menee puoli litraa rasvatonta maitoa tai vettä.
Näin kesäaikaan tuoreet kasvikset maistuu hyvin. Varsinkin sipulinippuja tulee ostettua kaupasta joka toinen päivä ja kirsikkatomaatteja löytyy jääkaapista useimmiten parikin purkkia. Halloumijuustoa, mozzarellaa ja fetaa menee usein salaatin kera.
Aamupalaksi syön useimmiten paahtoleipää tai Lidlin juustosämpylä kalkkunaleikkeella ja juustolla, munakokkelia, mahdollisesti paistettuja broilerinakkeja ja kyytipojaksi puoli litraa vettä, lasi tuoremehua ja kaksi kuppia kahvia. Hotelliaamianen onkin sitten runsaampi. Viimeksi näytti tältä:
Joskus tulee syötyä myös ulkona esim. intialaisessa, nepalilaisessa tai kiinalaisessa. Yksi vaihtoehto on myös kaverini perustama uusi ravintolaketju Splizzeria, missä söin viimeksi tällaisen:
Pearl Jamilla oli 16.6.-11.7. kahdentoista keikan mittainen Euroopan kiertue. Yhtyeen ohjelmistossa oli yhteensä 131 eri biisiä. Kymmenen virallisen pitkäsoiton 127 biisistä Pearl Jam soitti kiertueen aikana 90 eri biisiä eli 70 % tuotannosta. Lisäksi sinkkujen b-puolia ym. harvinaisuuksia sisältävän Lost Dogs -tuplakokoelman 30 kappaleesta bändi soitti 16. Näiden lisäksi soitossa oli kuusi muuta Pearl Jamin omaa biisiä sekä 19 cover-kappaletta.
Eniten soitossa olivat Pearl Jamin ensimmäinen levy Ten sekä viimeisin Lightning Bolt, joiden jokainen biisi kuultiin vähintään kerran kiertueella. Toiselta levyltä Vs. kuultiin yhtä vaille kaikki biisit. Vähiten yhtye esitti biisejä levyiltä Backspacer (kuutta biisiä) sekä Riot Act (seitsemän biisiä, joista kuusi vain kerran). 61 biisiä Pearl Jam soitti vain kerran kiertueella eli 70 biisiä kuultiin vähintään kahdesti. Alla lista soitetuimmista biiseistä:
Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun menin kihloihin. Kosin nykyistä vaimoani Mostarin sillalla Bosnia ja Hertsegovinassa lämpimänä kesäiltana lomamatkallamme. Valkokullasta tehdyt sormukset ostettiin seuraavana päivänä samassa kaupungissa.
Mostar on Hertsegovinan historiallisessa maakunnassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu Neretva-joen ylittävästä kauniista 1500-luvulla rakennetusta sillasta stari most. Jugoslavian hajoamissodissa Mostar joutui keskelle taisteluja ja silta tuhoutui tykistötulessa marraskuussa 1993. Silta rakennettiin uudelleen ja avattiin kymmenen vuotta sitten. Korjaus maksoi 15 miljoonaa euroa ja nykyään silta on UNESCO:n Maailmanperintökohde.
Mostarin sillalla on erityistä symboliarvoa, sillä se on perinteisesti jakanut Bosnian muslimien ja katolisten kroaattien kaupungin. Pitkälti juuri tämän symboliarvon vuoksi Bosnian kroaattiarmeja tuhosi sillan, kun kroaatit ja bosniakit alkoivat sotia toisiaan vastaan. Bosnian sodan sekavuudesta on hyvänä osoituksena se, että tätä ennen Mostarin muslimi- ja kroaattiväestö oli yhdessä puolustautunut Bosnian serbiarmeijaa vastaan, joka piiritti kaupunkia.
Muslimien ja kroaattien välit Mostarissa ovat edelleen huonot, joka on vaikuttanut mm. kaupungin hallintoon. Kummallakin väestöryhmällä esimerkiksi omat postinsa. Samalla kuitenkin pinnan alla kytee toivo paremmasta tulevaisuudesta ja halu elää yhdessä sovussa. Mostarin silta symboloi tätä rinnakkaineloa vaikeuksista huolimatta.
Tänään käynnistyy Ruisrock. Tajusin juuri, että olin itse ensimmäistä kertaa Ruisrockissa 20 vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan olen ollut Ruisrockissa 7 kertaa: 1994, 1995, 2002, 2003, 2005, 2006 ja 2007. Ensimmäisellä kerralla (tarkalleen ottaen sunnuntaina 10.7.1994) lähdimme kahden kaverini kanssa katsomaan yksinomaan Aerosmithia. Äitini jätti meidät Turkuhallin pihalle. Eväinä minulla oli voileipäkeksejä ja kokista. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Aiemmista bändeistä kuunneltiin muistaakseni ainakin Lapinlahden Lintuja sekä espanjalaista Héroes Del Silenciota.
Aerosmith aloitti settinsä Get A Grip -levyn introlla, jonka käynnistyessä yhtye oli suuren lakanan takana. Muistan kuinka ilmoille kajahti Eat The Rich, lakana putosi ja näin suosikkibändini vain noin parinkymmenen metrin päässä itsestäni. Minulla oli tuolloin CD-levyllä Get A Grip, Permanent Vacation ja Rocks sekä kasetilla Pump. Aerosmith soittikin paljon uudempaa tuotantoa ja minulle tuttuja biisejä: Fever, Amazing, Cryin', Rag Doll, Dude (Looks Like A Lady), Janie's Got A Gun, Love In An Elevator. Steven Tyler oli ihmeissään, kun keikan aikana ruotsinlaiva lipui Ruissalon ohi.
Keikan jälkeen bussilla takaisin Turkuhallille, mistä äitini nouti meidät. Päällä minulla oli Ruisrockista ostamani musta Aerosmith-paita, joka kesti muistaakseni viitisen vuotta.
Olen menossa huomenna Pearl Jamin konserttiin Tukholmaan. Olen jo vuosia halunnut nähdä bändin livenä, mutta aiemmin siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Pearl Jam on esiintynyt Suomessa vain kerran, vuonna 1993 Neil Youngin lämppärinä. Kesällä 2000, huomisesta päivälleen 14 vuotta sitten, meinasin lähteä bändin keikalle Tukholmaan, mutta reissu jäi lopulta tekemättä. Kaksi päivää tuon konsertin jälkeen yhdeksän ihmistä kuoli Pearl Jamin esiintymisen aikana Roskildessa. Yhtye ei esiintynyt Euroopassa kuuteen vuoteen. Pearl Jam saapui Pohjoismaihin seuraavan kerran vasta kesäkuussa 2007 Kööpenhaminaan ja Tukholmaan heinäkuussa 2012. Konsertti myytiin loppuun hetkessä, kuulin keikasta liian myöhään ja missasin bändin jälleen kerran.
Tutustuin Pearl Jamiin sattumalta, kun tammikuussa 1999 ostin hetken mielijohteesta bändin levyn No Code. Pian tämän jälkeen lainasin kavereilta Vitalogy:n ja Ten:in ja kesällä ostin Yield:in. Seuraavana vuonna ilmestyi Binaural, jonka Euroopan kiertueen Tukholman keikalle kesäkuun lopulla halusin mennä, mutten saanut ketään kaveria seuraksi. Olin hääkeikalla 1.7. kun uutisissa kerrottiin, että Pearl Jamin edellisillan keikalla Roskildessa oli kuollut ihmisiä. Tapaus vaikutti Euroopan festareiden turvallisuussääntöihin muun muassa siten, että "crowdsurfing" kiellettiin.
Olen kuunnellut elämäni aikana monia bändejä, joinain ajanjaksoina enemmän, joskus vähemmän. Pearl Jam on ollut tässä mielessä poikkeus ja jonkinlainen kestosuosikki, jota olen aina kuunnellut ilman "taukoja" ja olen ostanut bändin levyt heti niiden ilmestyttyä. Pearl Jam julkaisi loppuvuodesta 2002 levyn Riot Act, jolloin olin toisen vuoden opiskelija yliopistossa. Toukokuussa 2006 olin juuri palannut opiskelijavaihdosta Milanosta, kun ilmestyi bändin nimeä kantava kahdeksas albumi. Seuraava pitkäsoitto Backspacer ilmestyi alkusyksystä 2009. Muistan kuinka sinkkukappale The Fixer iski kuin metrinen halko heti ensikuulemalta. Bändi vaikutti uudestisyntyneeltä. Viimeisin levy Lightning Bolt ilmestyi viime vuoden lokakuussa ja ensisinglen Mind Your Manners perusteella yli 20 vuotta kasassa ollut Pearl Jam ei osoita hiipumisen merkkejä.
Olen nähnyt livenä kaikki suurimmat suosikkibändini: Aerosmith, Faith No More, Red Hot Chili Peppers, Foo Fighters, The Police. Listalta puuttuu enää Pearl Jam. Kun Tukholman konsertti tuli myyntiin joulukuussa, ostin liput porukalle heti, kun lipunmyynti alkoi. Lennämme kaverin kanssa huomenaamuna Tukholmaan, jonne osa porukasta lähtee tänä iltana Turusta laivalla. Itse ajattelin tässä illalla juoda pari olutta Seattle Sounders -tuopista ja katsoa bändin urasta kertovan PJ20-dokkarin.
Olen tällä viikolla kuunnellut kaikki Pearl Jamin levyt läpi ja odotan mielenkiinnolla, mitä biisejä bändi huomenna soittaa. Pearl Jamilla on tapana vaihdella settilistaa paljon kiertueiden aikana. Tähän mennessä kuudella Euroopan kiertueen keikalla ohjelmistoon on kuulunut sata eri biisiä. Pääpaino on ollut uusimman levyn lisäksi yhtyeen debyyttialbumilla. Soitetuimmat biisit ovat olleet Sirens, Mind Your Manners, Lightning Bolt, Even Flow, Alive, Why Go, Porch, Rearviewmirror sekä Do The Evolution. Toivottavasti huomenna kuullaan ainakin joku henkilökohtaisista suosikeistani: Corduroy, Light Years, Hail Hail, The Fixer.
Juhannus on taas nurkan takana. Tarkoitus olisi mennä kaverin mökille, grillata, saunoa, uida, katsoa jalkapallon MM-kisoja ja ottaa brenkkua. Menoa hillitsee hieman se, että on pienet lapset mukana.
Juhannuksen vietto mökillä on tullut tavaksi. Sen jälkeen, kun tulin täysi-ikäiseksi, on ollut ainoastaan kaksi juhannusta, jolloin en ole ollut mökillä: vuonna 2005, jolloin olin töissä Ruotsissa ja vuonna 2001, jolloin olin koko juhannuksen Raumanmeren juhannuksessa. Vuosina 2002 ja 2003 olin yhtenä päivänä Raumanmerellä ja toisena mökillä.
Laskin että olen viettänyt neljätoista juhannusta mökillä. Kuutena juhannuksena olen ollut kaverin mökillä Naarjärvellä hyvin pienessä saaressa, jonne olemme ottaneet myös kissamme mukaan. Neljänä juhannuksena olen ollut serkkujen mökillä Kemiönsaaressa. Ihan ensimmäistä mökkijuhannustani vietin 16-vuotiaana Dragsfjärdissä lähellä Taalintehdasta.
Minulla ei ole mitään erityisiä juhannusperinteitä, mutta tietyt asiat ovat toistuneet viime juhannuksina: Kun päästään mökille, niin heti ensimmäiseksi juodaan ulkona pullakahvit. Grillauspuolella on tullut tavaksi tehdä kasvisnyyttejä folioissa. Lisäksi juhannukseen kuuluu jallupullo, joka korkataan saunassa ensimmäisten löylyjen yhteydessä.
Jalkapallon MM-kisat käynnistyvät tänään. Koska Ruotsi ei päässyt kisoihin, suosikkijoukkueeni näissä kisoissa ovat Bosnia ja Hertsegovina sekä Belgia.
Kisojen ainut debytantti Bosnia ja Hertsegovina on ollut lähellä kisapaikkaa jo kaksissa aiemmissa karsinnoissa: sekä vuoden 2012 EM-kisojen että vuoden 2010 MM-kisojen karsinnoissa Bosnian tie katkesi vasta jatkokarsintaotteluissa Portugalia vastaan. Alkavien MM-kisojen karsinnoissa Bosnia voitti oman lohkonsa saldolla 8 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio. Maalisuhde kymmenessä ottelussa oli huikea 30-6. Manchester Cityn Valioliigan mestaruuteen vienyt hyökkääjä Edin Džeko oli Euroopan karsintojen toiseksi paras maalintekijä 10 osumallaan. Toinen kärkipelaaja, Stuttgartin Vedad Ibišević teki 8 maalia. Tehokkaiden hyökkääjien lisäksi Bosnialla on kaksi loistavaa pelintekijää keskikentällä: Zvjezdan Misimović ja Miralem Pjanić. Näiden lisäksi on syytä mainita huippumaalivahti Asmir Begović. Bosnia ja Hertsegovina kohtaa avausottelussaan Argentiinan, joka voi olla liian kova vastus. Kuitenkin voitot Nigeriasta ja Iranista vievät bosnialaiset jatkopeleihin, joissa vastaan tulee todennäköisesti Ranska. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle kisadebytantin tie vie.
Toinen suosikkini Belgia, joka uuden sukupolvensa voimin on nousemassa huippumaiden joukkoon. Maajoukkue on täynnä huippupelaajia, joista ensimmäisinä on syytä mainita Chelsean laitahyökkääjä Eden Hazard, Atletico Madridin maalivahti Thibaut Courtois sekä Manchester Cityn toppari Vincent Kompany. Vaikka hyökkääjä Christian Benteke loukkaantui kisojen alla, maalintekovoimaa löytyy keskikentältä, missä operoivat mm. Wolfsburgin Kevin De Bruyne ja Manchester Unitedin pitkänhuiskea Marouane Fellaini. Ainoa puhdas kärkipelaaja on satakiloinen järkäle Romelu Lukaku. Belgian saldo karsinnoissa oli 8 voittoa ja 2 tasapeliä, joilla se voitti lohkonsa suvereenisti. Huomionarvoista on se, että maalinteossa onnistui peräti kymmenen pelaajaa. MM-kisoissa Belgia voittanee H-lohkon ja saanee neljännesvälierissä vastaan joko Saksan tai Portugalin. Menestysmahdollisuudet ovat hyvät. Jännä nähdä, miten pitkälle "Punaiset paholaiset" etenevät.
Luin juuri Iltalehden nettisivuilta, että Yle näyttää suorana Ruotsin prinsessa Leonoren ristiäiset. Aiemmin Yle on näyttänyt mm. kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häät. Tässä herää vain yksi kysymys:
Tänään tulee kuluneeksi päivälleen kaksikymmentä vuotta Kurt Cobainin kuolemasta. Olin tuolloin 7. luokalla. Muistan kun luokkakaveri kertoi ennen englannin tuntia, että Nirvanan laulaja on tehnyt itsemurhan. En ollut mikään Nirvana-fani, mutta noihin aikoihin aloin kuunnella yhtyeen Unplugged-levyä. Lainasin kaverilta In Utero -cd:n ja kopioin kasetille. Vasta vuosia myöhemmin ostin Nevermindin.
Isäni on kova musadiggari ja tutustuttanut minut moniin bändeihin, joista on diggaillut nuoruudestaan saakka mm. Pink Floyd, Led Zeppelin, Santana. Muistan että joskus yli kymmenen vuotta sitten sanoin isälleni, että Nirvana on minun sukupolveni legendaarisin bändi, jota tulen joskus soittamaan lapsilleni.
Viime kesänä oltiin lomamatkalla Seattlessa. Lentokoneessa aloin lukea Christopher Sandfordin kirjoittamaa Kurt Cobainin elämäkertaa. Joitain vuosia aiemmin olin jo lukenut Everett Truen kirjoittaman 800-sivuisen Nirvana-kirjan. Kirjoista välittyy hyvin se tosiasia, että Nirvanan ponkaisu megabändiksi Nevermindin jättimenestyksen myötä vuoden 1991 lopulla oli käännepiste, jonka jälkeen Cobain oli pääasiassa onneton elämänsä loppuun asti. Kasvava huumeidenkäyttö luonnollisesti pahensi tilannetta.
Kurt Cobain halusi menestyä musiikintekijänä, muttei halunnut olla rock-tähti ja vielä vähemmän "sukupolvensa äänitorvi", jollaiseksi hänet nimettiin. Nirvanan viimeisinä aikoina Cobain ei ollut enää kiinnostunut keikkailusta, vaan suhtautui koko rock-tähteyteen kyynisesti. Alkusyksystä 1993 julkaistu, Nirvanan viimeiseksi jäänyt levy In Utero alkaa sanoilla: "Teenage angst has paid off well, now I'm bored and old."
Seattlen reissun viimeisenä iltana istuttiin terassilla Capitol Hillillä ja mietin, että Kurt Cobainin asunnolle olisi vain noin pari mailia matkaa. Tuntui kuitenkin oudolta ajatukselta lähteä katsomaan taloa. Päässä pyöri vain Come As You Are:n kertosäe: "And I swear that I don't have a gun."
Taas vaihteeksi on käyty keskustelua siitä, pitäisikö Suvivirsi kieltää koulujen kevätjuhlasta. Henkilökohtaisesti asia ei minua juuri kosketa, sillä en ole osallistunut koulujen kevätjuhliin viiteentoista vuoteen oman lakitukseni jälkeen. Kuitenkin jos kuulen Suvivirttä, mieleen tulee välittömästi muistot koulun kevätjuhlista ala- ja yläasteikäisenä: kaunis, aurinkoinen päivä, lukuvuosi päättyy, edessä paras aika vuodesta, kesäloma, koulujen päätösbileet jne.
Miksi näin? Musiikki stimuloi aivoissa sijaitsevaa mantelitumaketta (amygdala), jolla on keskeinen rooli emotionaalisessa muistamisessa. Tästä syystä musiikki herättää meissä helposti tunnemuistoja ja joku tietty laulu assosioidaan tiettyyn hetkeen tai aikakauteen elämässä. Musiikki on "psykologinen ikkuna menneeseen" kuten minulla on tapana sanoa.
Suvivirsi kevätjuhlassa ei ole uskonnollinen tapahtuma tai hartaushetki, vaan traditio, peritty tapa ja osa kulttuuriamme. Suomi nyt vain sattuu olemaan kulttuuriltaan luterilainen maa eikä kulttuuria voi lähteä väkisin muuttamaan. Suvivirren tarkoituksena kevätjuhlassa ei ole ylistää Jumalaa, vaan juhlistaa tuota tärkeää jokavuotista hetkeä koululaisen elämässä. Itselleni ei tuota mitään vaikeuksia ymmärtää tätä, vaikken olekaan koskaan kuulunut kirkkoon.
Jos Suvivirsi kielletään kevätjuhlista, niin samalla logiikalla pitäisi kieltää monia muitakin asioita. Kannattaa lukea Ilta-Sanomista tähän liittyen hyvä kirjoitus, josta tosin unohtui se, että sunnuntaipyhien, joulun, pääsiäisen ym. lisäksi myös Suomen lippu pitäisi kieltää, sillä sen keskellä on RISTI.
