Elämäni kodit

Tässä postauksessa ajattelin muistella, missä kaikkialla olen asunut elämäni aikana.

1980. Kun synnyin, asuimme Salossa Ollikkalankadulla vanhempieni ja kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa.

1982 helmikuussa muutimme Rappulaan. Kesällä isäni alkoi rakentaa meille taloa.

1983 helmikuussa muutimme omakotitaloon Palometsään osoitteeseen Värttinäkatu 44. Samassa korttelissa ja lähialueella asui paljon lapsiperheitä ja oli monia leikkipuistoja. Tähän kotiin liittyy suurin osa lapsuusmuistojani. Vuonna 1989 isäni alkoi rakentaa meille uutta taloa.

1989 joulukuussa, jolloin olin 3. luokalla, muutimme uuteen kotiin Tupuriin osoitteeseen Tukkikatu 8. Olimme "uudisraivaajina" ensimmäisten joukossa tällä uudella asuinalueella. Vaikka kotitalomme oli iso, Tupurissa asuminen masensi ajoittain, sillä alueella ei ollut vielä 1990-luvun alussa mitään palveluja ja matka kaupungille tai kavereiden luo oli pitkä.

1992 touko-kesäkuun vaihteessa vanhempieni erottua muutimme siskoni ja äitini kanssa Ollikkalaan osoitteeseen Hämeenojankatu 44. Oli mukavaa, kun enää ei ollut niin pitkä matka mihinkään tai ainakaan suurta ylämäkeä kotiin palatessa. Lähellä oli myös ruokakauppa, josta pääsi helposti ostamaan karkkia esim. liigavohveleita.

1993 tammi-helmikuun vaihteessa muutimme isompaan asuntoon Pahkavuoreen osoitteeseen Lumikonkatu 5. Parasta Pahkavuoressa asumisessa oli se, että kaupungille ja kouluun oli todella lyhyt matka. Täällä asuessamme meille syntyi pikkuveli, kun äiti sai uuden miehensä kanssa lapsen.

1994 touko-kesäkuun vaihteessa muutimme jälleen Ollikkalaan osoitteeseen Järvelänpolku 8. Tähän kotiin liittyy suurin osa nuoruusmuistoistani. Ruokavarasto oli jälleen vieressä, samaten Ollikkalan punttisali. Kun muutimme asuntoon, olin juuri päässyt seiskaluokalta ja kun muutimme pois, olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Täällä asuessamme äiti sai toisen pojan miehensä kanssa.

1999 lokakuussa muutimme jälleen Palometsään, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon osoitteeseen Sahrankatu 26. Oli aluksi erikoista asua aivan lapsuuden kodin kulmilla. Täällä asuessamme kävin kääntymässä armeijassa ja luin pääsykokeisiin, kun hain opiskelemaan yliopistoon.

2001 loppukesästä muutin pois kotoa ja Turkuun, kun pääsin opiskelemaan. Ensimmäisen asuntoni sain kavereiden kautta ja se oli edullinen vuokrayksiö aivan keskustassa Linnankadulla, mihin muutimme silloisen tyttöystäväni kanssa. Oli mukavaa, kun lähikauppana toimi Wiklund.

2003 helmikuussa muutin Räntämäkeen Emmauksenkadulle solukämppään kaverini kanssa, kun oli tullut ero tyttöystävästä. Räntämäestä oli pitkä matka keskustaan, minkä vuoksi piti alkaa käyttää julkista liikennettä.

2003 syyskuussa muutin YO-kylään uuteen yksiöön, joka olikin mukava poikamiesboksi. Yliopistolle oli lyhyt matka ja vieressä oli ruokakauppa ja pub.

2004 syyskuussa muutin silloisen tyttöystävän kanssa idyllisen puutalon huoneistoon Vesimiehenkadulle. Kupittaan asemalle oli melko lyhyt kävelymatka, kun tein opettajan sijaisuuksia Salossa.

2006 loppukeväästä muutimme rautatieaseman vierelle Ratapihankadulle. Keskustaan käveli alle vartissa.

2006 kesällä sain vuodeksi toisen kämpän Helsingistä Aleksis Kiven kadulta, kun aloitin sivarin työpalveluksen. Vallilan S-Market oli aivan vieressä ja kävelin joka päivä Kallion, Hakaniemen ja Kruununhaan läpi Etelä-Esplanadille työministeriöön. Kallion yöelämä ei ehtinyt tulla tutuksi, kun asuin Helsingin kämpässä lähinnä arkipäivät ja menin viikonloppuisin Turkuun.

2008 maaliskuussa saatuamme molemmat töitä Helsingistä muutimme Kurviin Kulmavuorenkadulle, missä ei ehdittykään asumaan kuin puoli vuotta. Kurvista oli mukava lähteä kesällä lenkille Sörnäisten Rantatietä pitkin Töölönlahdelle.

2008 elokuussa muutin eron myötä omaan kämppään Kallioon Agricolankujalle. Oli mukavaa asua Kallion ytimessä, kun oli vielä nuori ja baareissa käyminen kiinnosti.

2009 maaliskuussa muutin uuden tyttöystävän kanssa saman katon alle Hämeentielle. Piritorin S-Market oli lähikauppa ja niillä seuduilla tuli nähtyä kaikenlaista varsinkin kesäaikaan. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa, kun levottomuuksia alkoi olla liikaa jopa omassa talossa.

2010 marras-joulukuun vaihteessa muutimme Leppävaaraan Bertel Jungin aukiolle. Sijainti oli erinomainen: juna-asema kivenheiton päässä, Sello vieressä, kuntosali tien toisella puolella.

2011 kesällä muutimme nykyiseen asuntoon Espoossa, jossa ollaankin asuttu jo yli seitsemän vuotta eli viihdytty on hyvin: hyvät kulkuyhteydet, lähellä luontoa ja kauppoja eikä Selloonkaan ole pitkä matka. Täällä asuessa on tullut perheenlisäystä ja poika käy tällä hetkellä päiväkodissa alle kilometrin päässä.

Tommi Turusen jääkiekkoura

Jääkiekkoilijat ovat urallaan parhaimmillaan useimmiten 27-28 -vuotiaana. Liigakiekkoilijat vakiinnuttavat paikkansa seurajoukkueessa yleensä viimeistään päälle parikymppisenä. Tavallisesti tie SM-liigaan kulkee A-junioreista ja joskus Mestiksestä. Pelitempo sarjaporrasta alempana puoliammattilaissarjassa on siinä määrin erilainen, että Mestis ei kehitä pelaajista liigakelpoisia, vaan lähinnä koulii junnuja aikuisten peleihin ja ylläpitää liigapelaajien pelituntumaa, jos peliaikaa ei tule pääsarjatasolla. Mestis-uran tehnyt pelaaja harvemmin nousee enää liigakuvioihin mukaan, kun ikää on kertynyt lähemmäs kolmeakymmentä. Toki poikkeuksiakin löytyy ja yksi näistä on Tommi Turunen.

Savonlinnassa vuoden 1970 alussa syntynyt Tommi Turunen aloitti vielä 22-vuotiaana kauden 1992-93 SaPKossa II-divisioonassa, mistä joukkue nousi I-divisioonaan. Divarissa Turunen teki kahdella kaudella kelpo tehot (91 ottelussa yht. 55+46=101) ja pääsi pelaamaan myös liigakarsintoja, joissa SaPKo kuitenkin taipui Ilvekselle. Hyvät otteet poikivat Turuselle sopimuksen Rauman Lukkoon ja niin kaudella 1995-96 Turunen teki verraten myöhäisellä iällä 25-vuotiaana liigadebyyttinsä.

Lukko kuului SM-liigan kärkijoukkueisiin, mutta Turunen onnistui heti kauden alussa vakiinnuttamaan paikkansa miehistössä ja teki Sakari Palsolan johtaman kolmosketjun laidalla 12 maalia. Seuraava kausi oli Lukolle huono, mutta Turunen teki kelpo tehot 10+15=25 ollen joukkueen kuudenneksi paras pistemies. Lukosta Turusen tie vei Kiekko-Espoon kautta JYP:iin ja Jyväskylästä parin kauden jälkeen Lahden Pelicansin riveihin. Pelicansissa Turunen nousi liigapelaajien eliittiin ja teki kaudella 2000-2001 kolmekymppisenä uransa parhaat tehot 21+34=55 ollen joukkueensa kultakypärä ja SM-liigan kahdeksanneksi paras pistemies.

Seuraavalla kaudella hyvien otteiden jatkuttua tuli kutsu maajoukkueeseen ja kaudeksi 2002-2003 siirto hallitsevan mestarin Jokereiden riveihin. Jokereiden kovassa nipussa Turusen pelit eivät sujuneet odotusten mukaan ja tie vei ensin Ilvekseen, sieltä takaisin Pelicansiin ja tämän jälkeen lyhyen Italian visiitin kautta Ässiin, minkä jälkeen Turunen päätti uransa 37-vuotiaana. Liigaurallaan Turunen teki 608 ottelussa tehot 141+153=294. Tällä hetkellä Turunen työskentelee Pelicansin pelaajatarkkailijana.

Kotimainen musiikki millenniumin kynnyksellä

Tämän päivän viihdeuutinen on Bomfunk MC'sin paluu festarilavoille ensi vuoden kesällä. Tämän innoittamana muistelen hieman aikoja, jolloin bändi breikkasi.

Bomfunk MC'sin menestyssingle Freestyler julkaistiin lokakuussa 1999. Tarkkaa päivämäärää en tiedä, mutta taannoin kiinnitin huomiota, että 4.10.1999 kuvaamassani kotivideossa hyräilen kappaletta. Tuolloin Suomen virallisen albumilistan kärjessä oli vastajulkaistu Stingin "Brand New Day", joka teki seuraavalla viikolla tilaa YUP:n "Normaalien maihinnousulle".

Bomfunk MC'sin debyyttialbumi "In Stereo" julkaistiin kesäkuun alussa -99 ja se nousi julkaisuviikollaan listaykköseksi jättäen kakkoseksi Red Hot Chili Peppersin samalla viikolla ilmestyneen menestyslevyn "Californication". Ensimmäinen levyltä julkaistu single oli B-Boys & Flygirls.

Freestyler meni Daruden Sandstormin vanavedessä brittilistoille ja helmikuussa 2000 single julkaistiin maailmanlaajuisesti. Samoihin aikoihin HIM oli breikannut Euroopassa isosti marraskuussa -99 julkaistun Join Me (In Death) -hitin myötä.

Muita kotimaisia menestyslevyjä vuosituhannen kynnyksellä olivat mm. Neljän Ruusun "Uusi Aalto", Maija Vilkkumaan debyyttialbumi "Pitkä ihana leikki", Zen Cafén "Ua ua", Ultra Bran "Kalifornia", Don Huonojen "Tähti", TikTakin "Frendit" sekä "Mestarit Areenalla" livetaltiointi.

Potentiaalinen NHL-Punakone Lillehammerissa 1994

Vuodesta 1998 alkaen talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa oli mukana NHL-pelaajat tämän vuoden olympialaisiin saakka. Kaikki varmasti muistavat, kuinka Suomi voitti Venäjän Lillehammerin olympialaisissa 1994 ensin alkusarjassa 5-0 ja vielä pronssiottelussa 4-0. Ajattelin tarkastella, millainen miehistö Punakoneella olisi voinut olla, jos NHL-pelaajat olisivat tuolloin olleet mukana.

NHL-pelaajista olisi saanut rakennettua vahvan joukkueen. Ykkösketjuun olisi voitu nimetä Detroitin parivaljakko Sergei Fedorov ja Vjatseslav Kozlov, joiden rinnalle olisi sopinut Vancouverissa huippukauden pelannut ja NHL:n maalipörssin voittanut Pavel Bure. Kakkosketjun sentteri olisi ollut kiistatta Ottawan Aleksei Jashin, jonka laidoille olisi voinut laittaa Buffalon kaksikon Aleksander Mogilny ja Juri Khmylev. Kolmosketjuun olisi ollut tyrkyllä San Josen tutkapari Igor Larionov ja Sergei Makarov, joiden rinnalle olisi sopinut New Jerseyn Valeri Zelepukin. Neljänteen hyökkäysketjuun olisi ollut vielä laittaa Winnipegin Aleksei Zhamnov ja hänen laidoille New York Rangersin Aleksei Kovalev sekä Quebecin Valeri Kamenski. Varahyökkääjiä olisivat voineet olla esimerkiksi Rangersin Sergei Nemtshinov ja Calgaryn German Titov.

Puolustukseen olisi riittänyt paitsi kiekollista taitoa niin myös kovuutta: New York Rangersin paras pistemies Sergei Zubov, Detroitin Vladimir Konstantinov, New York Islandersin Vladimir Malakhov, Edmontonin Igor Kravtshuk ja Ilja Bjakin, Philadelphian Dmitri Jushkevits, Toronton Dmitri Mironov sekä Winnipegin Boris Mironov. Maalivahdeiksi voinut nimetä Calgaryn Andrei Trefilov ja Anaheimin Mihail Shtalenkov.

Mökkikymmenottelun lajianalyysi

Mökkikymmenottelu vaatii kilpailijalta paitsi teknisiä taitoja ja strategista osaamista niin myös sekä fyysisiä että henkisiä ominaisuuksia. Kilpailuun valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin rytmittämällä treenikausi järkevästi, jotta kuntohuippu ajoittuisi elokuun lopulle, jolloin kisa käydään.

Talvikausi on hyvää aikaa fyysisen voiman kehittämiseen, kun taas kevään kynnyksellä kannattaa alkaa panostaa kestävyysominaisuuksien parantamiseen. Kesän edetessä on hyvä siirtyä yhä enenevässä määrin lajinomaisten harjoitteiden pariin. Koska mökkikymmenottelun lajit ovat keskenään hyvin erilaisia, tulisi kilpailussa pyrkiä tasaiseen suoritukseen virheitä välttäen.


Laji 1: Tikanheitto
Koska kyseessä on nopea laji, tikanheitto vaatii kilpailijalta ennen kaikkea oikeanlaista latautumista. Räjähtävän voiman merkitys sekä koordinaatiokyky korostuvat suorituksessa.

Laji 2: Ilmakivääriammunta maalitauluun
Ilmakivääriammunnassa tarvitaan hyvää paineensietoa sekä isometristä voimaa ja keskivartalon hallintaa. Lisäksi painopisteen tulee olla tarpeeksi alhaalla.

Laji 3: Kroketti
Kroketti edellyttää kilpailijalta ennen kaikkea keskittymiskykyä sekä riittävää kestävyyttä ja rasituksen sietokykyä, kun suoritus alkaa hapottaa loppuvaiheessa. 

Laji 4: Saappaanheitto
Räjähtävä ja maksimaalinen voimantuotto ovat ratkaisevassa roolissa saappaanheitossa, mutta lajissa tarvitaan myös tarkkuusominaisuuksia sekä oikeanlaista taktiikkaa.

Laji 5: Petankki
Petankissa korostuu voimakestävyys sekä pelikäsitys vaihtelevassa ja osin haastavassa maastossa. Kilpailijan täytyy myös olla henkisesti vahva ja kyetä nollaamaan tilanne mahdollisten virheiden jälkeen.

Laji 6: Ilmakivääriammunta tölkkeihin
Tässä vaiheessa kisaa kilpailijalta vaaditaan erinomaisia kestävyysominaisuuksia sekä keskittymis- ja paineensietokykyä.

Laji 7: Mölkky
Mölkyssä korostuu kaikista lajeista eniten strateginen ja taktinen osaaminen, joskin silmä-käsi -koordinaatio ja puhdas yksilötaito ovat ratkaisevimmassa roolissa.

Laji 8: Yatzy
Sisälajeihin siirryttäessä henkinen vahvuus nousee keskeiseksi, kun aletaan ratkoa koko kisan sijoituksia. Yatzyssa kilpailijalta vaaditaan eniten mentaalisia ominaisuuksia kiperissä tilanteissa.

Laji 9: Maija
Korttipelissä luonnollisesti hermokontrolli korostuu. Ratkaisevinta on omaan peliin keskittyminen, jotta pystyy tekemään oikeita ratkaisuja.

Laji 10: Heitä sikaa
Heitä sikaa on viimeinen laji, jossa kilpailijalta edellytetään taito-ominaisuuksien lisäksi hyvää pelinäkemystä sekä erinomaista paineensietokykyä.

Grungen aikajana

1986 SubPop -levy-yhtiö perustetaan Seattlessa.

1987 Seattlelainen bändi Green River hajoaa. Sen laulaja Mark Arm perustaa uuden bändin Mudhoney, kitaristi Stone Gossard ja basisti Jeff Ament perustavat bändin Mother Love Bone, jonka laulajaksi tulee Andrew Wood.

1988 SubPop julkaisee Nirvanan ensimmäisen singlen "Love Buzz". Soundgarden julkaisee ensimmäisen albuminsa Ultramega OK ja saa Grammy-ehdokkuuden.

1989 Nirvana julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa Bleach. Soundgarden julkaisee toisen levynsä Louder Than Love.

1990 Alice In Chains julkaisee debyyttialbuminsa Facelift. Mother Love Bonen laulaja Andrew Wood kuolee heroiinin yliannostukseen pian yhtyeen debyyttialbumin julkaisun jälkeen.

*****

1991 Soundgardenin laulaja Chris Cornell perustaa Andrew Woodin muistoksi kokoonpanon Temple Of The Dog. Cornell duetoi kappaleella Hunger Strike tulevan Pearl Jamin laulajan Eddie Vedderin kanssa. Syksyllä Pearl Jam julkaisee debyyttialbuminsa Ten, Soundgarden julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa Badmotorfinger ja Nirvana julkaisee toisen levynsä Nevermind. Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit” alkaa soida runsaasti radiossa ja musiikkivideota näytetään usein MTV:llä.

1992 Tammikuussa Nevermind nousee USA:n albumilistan ykköseksi ja musiikkimaailman katseet kohdistuvat Seattleen. Alice In Chains julkaisee syksyllä toisen pitkäsoittonsa Dirt ja liittyy Seattlen suuriin nimiin. Ensi-iltansa saa Seattlen musiikkiskeneä sivuava elokuva Singles.

1993 Nirvana julkaisee syyskuussa menestysalbumilleen seuraajan In Utero. Pearl Jam julkaisee lokakuussa toisen albuminsa Vs., joka myy Yhdysvalloissa ensimmäisen viikon aikana lähes miljoona kappaletta. Loppuvuodesta Nirvana esiintyy MTV:n Unplugged -konserttisarjassa.

1994 Soundgarden julkaisee maaliskuussa neljännen albuminsa Superunknown, jonka singlestä "Black Hole Sun" tulee iso hitti ja musiikkivideo pyörii usein MTV:llä. Huhtikuussa Kurt Cobain tekee itsemurhan ja Nirvana hajoaa. Alice In Chainsin tilalle otettu Candlebox esiintyy ainoana Seattlen skenen edustajana Woodstock ’94 -festivaaleilla. Musiikkimaailmassa puhaltavat uudet tuulet, kun ”punkpop” (Green Day, Offspring) ja brittipop (Oasis, Blur) nousevat pinnalle. Loppuvuodesta ilmestyy Nirvanan UnPlugged-levy ja Pearl Jam julkaisee kolmannen albuminsa Vitalogy.

1995 Alice In Chains julkaisee bändin nimeä kantavan kolmannen levyn. Nirvanan rumpali Dave Grohl julkaisee Foo Fighters -nimellä albumin, jolla on laulanut ja soittanut kaikki instrumentit itse. Grohl pyytää bändiinsä mm. Pat Smearin, joka on soittanut Nirvanan viimeisellä kiertueella.

1996 Soundgarden julkaisee viidennen levynsä Down On The Upside, joka ei tyydytä kaikkia bändin jäseniä. Alice In Chains jää tauolle laulaja Layne Staleyn pahenevan huumeongelman vuoksi.

1997 Foo Fighters julkaisee koko bändin voimin tehdyn toisen albuminsa The Colour and the Shape. Soundgarden hajoaa ja julkaisee kokoelmalevyn A-Sides. Seuraavana vuonna yhtyeen rumpali Matt Cameron liittyy Pearl Jamiin.

*****

2000 Pearl Jamin keikalla Roskilden festivaalilla kuolee yhdeksän ihmistä.

2002 Layne Staley kuolee heroiinin yliannostukseen. Nirvanalta tulee kokoelma, joka sisältää aiemmin julkaisemattoman kappaleen "You Know You’re Right".

2005 Alice In Chains alkaa taas keikkailla, William DuVall liittyy uudeksi laulajaksi.

2010 Soundgarden tekee paluun lavoille.

2011 Pearl Jamin 20-vuotista uraa käsittelevä elokuva Twenty julkaistaan.

2012 Soundgarden julkaisee kuudentoista vuoden tauon jälkeen uuden albumin King Animal.

2013 Pearl Jam julkaisee kymmenennen studioalbuminsa Lightning Bolt.

2017 Chris Cornell tekee itsemurhan.

Daisy of Love - Bändärille sulhanen

Yksi parhaimpia näkemiäni tosi-tv-sarjoja on ollut vuonna 2009 valmistunut ”Daisy of Love”, joka esitettiin Suomessa loppukeväästä 2010 nimellä ”Bändärille sulhanen”. Pääosassa on Daisy de la Hoya, joka oli ottanut osaa Rokkarille morsian -sarjaan ja spinoff-sarjassaan Daisy pääsee etsimään ”omaa rokkariaan”. Juoni on yksinkertainen: 20 sulhaskandidaattia, joille Daisy antaa lempinimet, asuvat samassa talossa ja Daisy pudottaa näitä pelistä pois kunnes voittaja on selvillä.

Daisyn mieheksi päätyy lopulta koditon renttu, ”London”, joka vakuuttaa jo avausjaksossa, jossa hän vetää lärvit, oksentelee ja lopulta sammuu wc:n lattialle. Neljännessä jaksossa ”London” poistuu talosta, koska häneltä ja Daisylta ”puuttuu yhteys”. Yhdeksännessä jaksossa ”London” palaa taloon ja lopulta korjaa koko potin.

Toinen mahtava hahmo on ”Fox”, johon Daisy selvästi tuntee vetoa. Ainoa ongelma on, että ”Foxilla” on tyttöystävä, josta tämä ei ole maininnut taloon mennessä ja ”Fox” kiistääkin asian viimeiseen asti kunnes tyttöystävä soittaa taloon ja Daisy päätyy langan päähän.

Yksi sulhaskandidaateista on elämässään kovia kokenut ammattilaisvapaaottelija ”Cage”, joka viidennessä jaksossa ottaa keittoa hieman liikaa ja vähemmän yllättäen alkaa tapella muiden talon asukkien kanssa. Tätä ennen on maaninen ”Flipper” riehunut talossa ja lähtenyt lätkimään ovet paukkuen. Lyhimmäksi vierailu jää ruotsalaisille glam rock -kolmosille, jotka kaikesta päätellen ovat tulleet taloon ainoastaan syömään, juomaan ja bilettämään.

”Daisy of Love” -jaksot löytyvät YouTubesta. Vahva suositus sarjalle!

Rauman Lukko kaudella 1995-96

Vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin Rauman Lukon kauden 1994-95 joukkueesta, jolla oli niin sanotusti mahdollisuudet mennä päätyyn asti, mutta tie katkesi välierissä TPS:ää vastaan. Tässä postauksessa käsittelen sitä seuranneen kauden joukkuetta, joka oli myös vahva.

Kauden 1995-96 suurimmat ennakkosuosikit olivat kahden edelliskauden finalistit Jokerit ja TPS, jotka olivat myös voittaneet seitsemän edellistä Suomen mestaruutta. Lukkoa pidettiin hyvänä haastajana, sillä joukkue ei ollut ainakaan heikentynyt edelliskaudesta.

Lukon maalilla jatkoi edelliskauden parhaaksi maalivahdiksi valittu Boris Rousson. Kakkosvahtina oli lähinnä Timo Kauhanen, joka pääsi pelaamaan ainoastaan runkosarjan päätösottelun, kun toinen sija sarjataulukossa oli jo varmistunut. Rousson pelasi kolmea ottelua lukuun ottamatta kaikki runkosarjan pelit. Pariin otteluun hälytettiin Hermeksestä edelliskauden kakkosvahti Kimmo Vesa.

Puolustuksesta lähti pois Jarmo "Maukka" Kuusisto (Ranska), Marko Tuulola (Jokerit), Kari-Pekka Friman (TuTo) ja pettymykseksi osoittautunut Vesa Salo (Ruotsi). Tilalle tuli ruotsalainen maailmanmestari Robert Nordmark (Djurgardens), Jarno Miikkulainen (Ässät), Riku Kallioniemi (SaiPa) sekä A-junnuikäinen Kimmo Lotvonen (Kärpät). Joni Lehdon kanssa ykköspakkiparin muodostanut Nordmark teki runkosarjassa hurjat tehot (16+13=29) ja mm. iski hattutempun Jokereiden verkkoon. Kakkospakkiparissa joukkueen kapteeni Toni Porkka jakoi Miikkulaisen kanssa kovia taklauksia. Edelliskaudella ykköspakkiparissa Kuusiston kanssa hyvät tehopisteet tehnyt Mika Yli-Mäenpää oli kuin varjo entisestään ja hänet vaihdettiin runkosarjan lopulla Ilveksen Martti Järventiehen. Lotvonen pelasi kohtalaisen tulokaskauden.

Hyökkäyksen pahin menetys oli edelliskaudella läpimurtonsa tehnyt Pasi Saarela (Jokerit). Tilalle tuli kolme vuotta aiemmin MM-kisojen maalipörssin voittanut Jarkko Varvio, joka osoittautui lopulta pettymykseksi. Divarista joukkueeseen tuli kolme potentiaalista hyökkääjää Tommi Turunen (SaPKo), Matti Raunio (FoPS) ja Jani Uski (Reipas), joista ainoastaan Turunen onnistui vakiinnuttamaan paikkansa kokoonpanossa ja iski kolmosketjussa Sakari Palsolan laidalla 12 maalia. Edelliskauden tehoketju Jari Torkki - Kalle Sahlstedt - Tero Arkiomaa säilyi ennallaan. Juha Riihijärvi siirtyi laidalta keskushyökkääjän tontille ja voittikin SM-liigan maali- ja pistepörssin. Riihijärven laidoilla ykkösketjussa pelasivat pääasiassa tamperelaiset Mikot Luovi ja Peltola sekä välillä myös Varvio. Edelliskaudella Saarelan ja Riihijärven sentterinä hyvät tehot tehnyt Harri Lönnberg tippui nelosketjuun, jossa painijan taustastaan tunnetun Jussi Kiurun lisäksi toisella laidalla pelasi vaihdellen Veli-Pekka Ahonen, Petri Lätti sekä kesken kauden joukkueeseen tullut, lupaavana pidetty Jonni Vauhkonen.

Kausi alkoi Lukon osalta heikosti, kun ensimmäisistä 11 ottelusta oli saldona 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota maalisuhteella 37-47. Erityisesti mieleen on jäänyt lokakuulta 1995 vierasottelu TPS:ää vastaan, kun kotijoukkue johti jo ensimmäisen erän jälkeen 4-1 ja voitti lopulta 7-3. Tätäkin nöyryyttävämpi oli vierasottelu Kiekko-Espoota vastaan seuraavalla viikolla. Lukko johti ottelua 3-0, mutta hävisi lopulta 7-3 ja K-Espoo otti samalla historiallisen ensimmäisen runkosarjavoiton Lukosta. Kurssi kääntyi lokakuun puolivälissä ja yksi ratkaiseva käänne oli, kun Lukko voitti TPS:n jatkoajalla Harri Lönnbergin päästyä tekemään läpiajosta voittomaalin. Tämän jälkeen voittoja alkoi tulla ja sarjasijoitus parani. Runkosarjan päättyessä Lukko oli sarjataulukossa kolmas Jokereiden ja TPS:n jälkeen. Sijoitus varmistui viimeistä edellisessä vierasottelussa Jokereita vastaan, joka päättyi tasan 1-1. Viimeinen panokseton ottelu Raumalla päättyi JyP HT:n voittoon 6-0 ja olikin kauden ainoa ottelu, jossa Lukko ei tehnyt yhtäkään maalia.

Yksittäisistä otteluista tuolta kaudelta on jäänyt mieleen tietysti ensisijassa ne, joita olin jännittämässä paikan päällä. Lauantaina 23.9.1995 olin Turkuhallissa katsomassa TuTo-Lukko. Ottelusta on jäänyt päällimäisenä mieleen se, kun Arkiomaa yllätti vanhanaikaisella TuTon maalilla pelanneen Jukka Tammen ja kuinka TuTo tasoitti rankkarista viimeisellä minuutilla loppunumeroiksi 2-2. Torstaina 5.10.1995 olin jälleen Turussa katsomassa edellä mainitsemaani ottelua, kun TPS voitti Lukon 7-3. Muistan että Lukon kaventaessa toisen erän alussa lukemiksi 4-2 elättelin vielä toivoa, mutta lopulta Tepsi paineli menojaan. Toni Porkka laukoi 3-7 -kavennuksen viimeisellä minuutilla. Itsenäisyyspäivänä olin taas katsomassa TuTo-Lukko ja tällä kertaa Lukko meni menojaan ja voitti 8-2. Tommi Turunen ja Veli-Pekka Ahonen tekivät kaksi maalia mieheen. Torstaina 11.1.1996 olin katsomassa TPS-Lukko, joka päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen 5-5.

Muista otteluista mieleen on erityisesti jäänyt edellä mainitun TPS:stä otetun jatkoaikavoiton lisäksi karkauspäivänä pelattu Lukko-TPS, joka päättyi 6-2 ja jossa Mikko Peltola teki hattutempun. Toinen ikimuistoinen ottelu oli tammikuussa -96 pelattu tv-peli Lukko-Jokerit, joka päättyi 5-2 ja jossa Nordmark teki hattutempun ja Riihijärvi kaksi maalia. Lisäksi mieleen on jäänyt helmikuussa pelattu Ässät-Lukko, kun pari päivää ennen Jaroslav Otevrel oli loukkaantunut vakavasti. Lukko voitti ottelun 7-0, kun Riihijärvi onnistui toisen erän lopulla yhden alivoiman aikana kahdesti maalinteossa vieden Lukon ratkaisevasti 5-0 -johtoon. Tappio-otteluista mieleen on jäänyt edellä mainitun K-Espoota vastaan kärsityn 7-3 -nöyryytyksen lisäksi marraskuussa Jokereiden antama 10-1 -turpasauna tv-ottelussa. Nordmark oli tuosta ottelusta sivussa ja hänen tilalleen nostettu junnu Matias Isomaa sekoili omassa päässä pahemman kerran.

Yksi kauden merkittävimpiä tapahtumia oli, kun tammikuussa päävalmentaja Vaclav Sykora astui syrjään. Vaikka Lukko voitti otteluita ja teki paljon maaleja, niin Lukkoa vastaan myös tehtiin paljon maaleja. Hermoraunio Sykora koki, ettei hänen auktoriteettinsa enää riitä joukkueen käskyttämiseen ja niin loppukaudeksi päävalmentajaksi palkattiin Pentti Matikainen, minkä seurauksena Lukko nousi yhdeksi mestarikandidaatiksi. Matikaisen johdolla puolustuspelaaminen parani, mutta siitä huolimatta runkosarjan päättyessä Lukko oli kolmanneksi eniten maaleja päästänyt joukkue. Lukon parhaat pistemiehet olivat Riihijärvi (28+44=72), Peltola (24+32=56), Sahlstedt (16+27=43) ja Torkki (16+20=36). Edelliskauden paras pistemies Arkiomaa joutui olemaan sivussa melkein kolmanneksen runkosarjan otteluista.

Puolivälierissä Lukko sai vastaansa HIFK:n ja voitti ottelusarjan puhtaasti 3-0 ykkösketjun Luovi-Riihijärvi-Varvio johdolla. Välierissä vastaan tuli edelliskevään tapaan TPS. Kaikki näytti vielä hyvältä, kun ottelusarjan avaus Turussa - jota olin itse paikan päällä katsomassa - päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen Lukolle 3-2. Tämän jälkeen kuitenkin TPS paineli vahvasti jatkoon otteluvoitoin 3-1. Pronssiottelussa Lukko sai vastaansa HPK:n. Lukko voitti ottelun 2-1 ja voittomaalin teki Varvio vain 11 sekuntia ennen 3. erän loppua. Lukon parhaat pistemiehet playoffseissa olivat Riihijärvi 3+6=9, Luovi 3+4=7, Nordmark 2+4=6, Varvio 5+0=5 ja Sahlstedt 2+3=5.