torstai 29. joulukuuta 2016

1991, osa 2

Viime postauksessa muistelin musiikkivuotta 1991. Tässä postauksessa omia muistikuviani, mitä kaikkea tapahtui tuona vuonna.












Vietimme vuodenvaihdetta perhetuttujen luona Loimaalla. Olin 10-vuotias.

22. helmikuuta oli musiikkikoulussa säveltapailun 1/3-teoriakoe.

30. toukokuuta Flare Center -ostoskeskus avattiin Salossa.

Kesäkuussa näytettiin tv:ssä Kummelin pilottijaksot, katsoin ensimmäisen jakson.

Kesällä tv:stä tuli myös toinen Tenavatähti-kilpailu, jonka voitti Christopher Romberg. Katsoimme näitä koko perhe.

Olin kesällä Klippulan kesäleirillä. Muistan viihtyneeni toisin kuin kolme vuotta aiemmin. Säät suosivat, uitiin paljon ja järjestettiin pari kertaa disco.

Käytiin kesällä Puuhamaassa, seuraava kerta olikin vasta kesällä 2015.

Oltiin kesällä Ahvenanmaalla perheemme, koiramme ja isoäitimme kanssa. Muistaakseni paluumatkalla radiosta tuli Raptorin haastattelu. Yhtye julkaisi heinäkuussa toisen levynsä.

Elokuussa menin 5. luokalle. Luokallamme alettiin järjestää limsabileitä. Menimme parin luokkatoverin kanssa tanssikouluun.

Alkusyksystä oli jojobuumi, itselläni oli Coca cola -jojo.

Tv:ssä alettiin näyttää Simpsoneita ja Frank Pappa Show'ta. 

12. lokakuuta olimme musiikkiluokkien kanssa Tampereella Juicinfonia-konsertissa.

Marraskuussa ostin ensimmäisen CD-levyni: "The Simpsons Sing The Blues".


keskiviikko 10. elokuuta 2016

1991

Vuosi 1991 oli yksi lähihistorian merkittävimmistä. 25 vuotta sitten tapahtui paljon asioita, joilla on vaikutuksia nykyhetkessä.

Vuonna 1991 muun muassa soitettiin maailman ensimmäinen GSM-puhelu ja esiteltiin World Wide Web -projekti. Muutokset Itä-Euroopassa eskaloituivat, kun Neuvostoliitto hajosi ja Jugoslaviassa alkoivat hajoamissodat. Marraskuussa 1991 lama syveni Suomessa, kun markka päästettiin devalvoitumaan 14 %.

Myös musiikkimaailmassa tapahtui, kun Freddie Mercury kuoli AIDS:iin ja antoi sairaudelle kasvot. Samana vuonna julkaistiin myös monta merkittävää albumia, muun muassa:

Nirvana: Nevermind
Metallica: Black Album
Red Hot Chili Peppers: Bloodsugarsexmagik
U2: Achtung Baby
Michael Jackson: Dangerous
R.E.M: Out Of Time
Guns 'n Roses: Use Your Illusion I-II

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Red Hot Chili Peppers - The Getaway

Kuuntelin läpi Red Hot Chili Peppersin uusimman. Eka sinkku ”Dark Necessities” antoi pientä toivoa, mutta kokonaisuus on pettymys ja levy jopa huonompi kuin yhtyeen edellinen pitkäsoitto. Levyn nimikkobiisi ”The Getaway” on koko bändin historian löysin albumin avausraita. Ja kun kolmetoista kappaletta sisältävä platta etenee viidenteen biisiin, alkaa olla selvä, ettei levy nouse missään vaiheessa lentoon. ”This Ticonderoga” on olevinaan äänekkäämpi ralli, mutta kuulostaa lähinnä häiritsevältä päälleliimattuine synamattoineen.

Eniten kokonaisuudessa ärsyttää saundimaailma: basso on tunkkainen ja rummut käyneet läpi sellaisen jälkikäsittelyn, ettei Chad Smithin kädenjälki kuulu useimmissa biiseissä juuri lainkaan. Yleisesti on hyvin vaikea ymmärtää, missä yhteydessä tätä jaksaisi kuunnella, ehkä sateisena sunnuntaipäivänä palatessa darrassa festareilta. Levyllä on korkeintaan 2-3 ihan svengaavaa biisiä, jotka toimii osana soittolistaa. (Edelliseltä levyltä omaan soittolistaan jäi ainoastaan ”Look Around” ja ”Ethiopia”.)

Kun olin vuonna 1999 kaksi kertaa RHCP:n keikalla Californication-kiertueella (Tuhkolmassa ja Helsingissä), hiki vain lensi, kun yleisö riehui ja kaatuili ympäriinsä. Voin kuvitella, kuinka syyskuussa Hartwall Areenalla bändi veivaa näitä uusia väsyneitä ralleja samalla, kun jengi pönöttää ja ottaa pystykuvavideota. Kuitenkin suurin syy, miksi itse en ostanut lippua keikalle löytyy yhtyeen kokoonpanosta: Aikoinaan Chili Peppersin jätkät sanoivat, että John Frusciante on ainoa oikea ja täydellinen kitaristi bändiin. Tämä piti paikkansa. Tällä hetkellä 6-kielisen varressa on halpa kopio, kaveri, joka on omaksunut lähinnä roolin jäljitellä Fruscianten soittoa ja lavamaneereja (esim. Navarron pestistä bändissä voi olla montaa mieltä, mutta hän sentään toi bändiin oman persoonansa ja stailinsa). 


tiistai 31. toukokuuta 2016

Muistoja teknosta

Muistan kun teknobuumi tuli 1990-luvun alussa. Joskus vuonna 1992 oli Suosikissa artikkeli, jossa pohdittiin sitä, mitä tekno on (samoihin aikoihin yritettiin määritellä myös sitä, mitä grunge on) ja miten "tekno" pitäisi kirjoittaa. Erilaisia kirjoitusmuotoja oli mm. "tecno" ja "techno". Ensimmäisiä mieleen jääneitä teknohittejä oli saksalaisen U96-kokoonpanon vuonna 1992 julkaisema kappale "Das Boot". Samana vuonna hollantilainen 2 Unlimited julkaisi debyyttialbuminsa "Get Ready!", jonka hittejä olivat Twilight Zone ja Magic Friend. Ostin levyn joululahjarahoillani 1992. Seuraavana vuonna 2 Unlimited julkaisi menestysalbuminsa "No Limits".

1990-luvun puoliväliin mennessä teknosta tuli lähes kirosana, kun erityisesti Saksasta ja Ruotsista alkoi vyöryä erilaisia eurodance-artisteja. Vuonna 1993 ruotsalaisartisti Pandora julkaisi debyyttialbuminsa "One of a Kind" ja saksalainen DJ Bobo omansa "Dance With Me". Mitä pidemmälle 90-luku eteni, sitä käsittämättömämpää sontaa alkoi tekno-genre suoltaa: E-Rotic: "Sex Affairs" (1995), Mr. President: "Coco Jamboo" (1996), Aqua: "Barbie Girl" (1997), Dr. Bombay: "Rice and Curry" (1998) jne. Samoihin aikoihin tulin täysi-ikäiseksi ja yökerhossa jouduin kuuntelemaan tätä hirveää paskaa.


torstai 19. toukokuuta 2016

Antti Heikkilä: Kapea polku

Ortopedi Antti Heikkilä on julkaissut elämäkerran, joka kantaa nimeä "Kapea polku". Elämäkerrassaan Heikkilä avautuu erityisesti vaikeasta suhteestaan äitiinsä. Elämäkerta pitää sisällään myös Heikkilän blogista tuttua vainoharhaisuutta. Toisinajattelija Heikkilä on jo aiemmin blogissaan väittänyt olevansa maailmanlaajuisen vainon kohteena ja sama harhaisuus jatkuu elämäkerrassa.

Kirjassaan Heikkilä kertoo vastustavansa jyrkästi avointa sosiaalista mediaa ja että suosii Pohjois-Koreaan verrattavissa olevaa suljettua yhteisöä. Tämä on ymmärrettävää, sillä vaikka Heikkilä on kova syyttelemään ja kritisoimaan muita, ei hän itse kestä minkäänlaista kritiikkiä osakseen. Heikkilän pyrkimys vaientaa itseensä kohdistunut kritiikki muistuttaa lähinnä skientologiakirkkoa. Esimerkiksi kun kirjoitin tässä blogissani kriittisen postauksen Heikkilän ja hänen vaimonsa jo kuopatusta keskustelufoorumista, jouduin tämän seurauksena Heikkilöiden ja heidän opetuslastensa vainon ja mustamaalauksen kohteeksi.

Heikkilöiden Rasalas-kustantamon liikevaihto on pudonnut viime vuosina huomattavasti. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että nyttemmin terveysklubillaan hölmöjä rahastava, hiljattain Saksaan muuttanut Heikkilä jaksaa vielä julkaista kirjoja. Viimeisimpien tietojen mukaan homeopatiankin puolesta puhunut Heikkilä on jatkossa keskittymässä enemmän vaihtoehtohoitoihin ja muuhun hömppään. Tämä on ymmärrettävää, kun karppausbuumi on takanapäin eikä Heikkilää näy enää juuri muissa Suomen medioissa kuin Seitsemän päivää -lehdessä ja Mitä Vittua!? -sivustolla. Heikkilä ilmoitti tänään myös lopettavansa bloginsa kirjoittamisen.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Leirikoulu Hollantiin 20.-28.4.1996

Lähdimme yhdeksännen luokan luokkaretkelle 20 vuotta sitten. Olimme säästäneet koko yläasteen ajan, saaneet ainakin kaupungilta avustusta ja keränneet rahaa muistaakseni 75.000-80.000 markkaa matkaa varten. Tarkoituksena oli järjestää leirikoulu, johon sisältyisi vierailut kouluilla Odderissa Tanskassa sekä Delftissä Hollannissa.

Lähdimme matkaan Salosta lauantaina 20. huhtikuuta 1996. Luokallamme oli 23 oppilasta (14 tyttöä, 9 poikaa), joiden lisäksi lähti kaksi opettajaa, kolme valvojaa sekä bussikuski. Matkustimme iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Luokanvalvojamme varoitteli, että jos joku jää kiinni alkoholin nauttimisesta, niin leirikoulu päättyy hänen osaltaan siihen ja saa selvitä omin keinoin takaisin kotiin. Tästä huolimatta onnistuimme parin kaverin kanssa saamaan jotenkin pari tölkkiä olutta. Hengailimme joidenkin köyliöläisten tyttöjen hytissä, emmekä muistaakseni nukkuneet silmäystäkään.

Seuraavana päivänä oli pitkä bussimatka Ruotsin halki. Pysähdyimme välipalalle Vättern-järven äärelle ja muistaakseni nukuin suurimman osan matkasta. Iltapäivällä jatkettiin Göteborgista laivalla Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Salon ystävyyskaupunki Odderiin saavuimme myöhään illalla ja käytiin heti nukkumaan, tytöt omaan mökkiinsä ja pojat toiseen.

Maanantaina 22. huhtikuuta oli vuorossa kouluvierailu Odderissa. Musiikkiluokkamme esitti paikallisille koululaisille muistaakseni 3-4 laulua (kuorolauluesitys, kansanmusiikkia, rokkia, jossa itse soitin rumpuja) ja toinen matkassa ollut opettaja kertoi oppilaille, kuinka olimme "järkyttyneitä" siitä, kun hallitseva maailmanmestari Suomi oli edellisenä iltana jääkiekon MM-kisoissa pelannut Norjan kanssa tasapelin 1-1. Odderista jatkettiin matkaa Saksan puolelle ja alkuillasta saavuttiin määränpäähän, joka oli Bremenin eteläpuolella sijaitseva Syke. Me pojat teimme tuttavuutta paikallisten tyttöjen kanssa ja vaihdettiin osoitteitakin kirjeenvaihtoa varten.

Koska kyseessä oli leirikoulu, kuului luokkaretkeen myös erilaisia koulutehtäviä ja esityksiä. Minä olin kaverini kanssa päätynyt pitämään esityksen hollannin kielestä eli käytännössä opetimme yleisimpiä ilmaisuja hollanniksi.

Tiistaina 23. huhtikuuta jatkettiin matkaa Hollannin puolelle ja matkalla pysähdyttiin Afsluitdijkin padolle kahville. Amsterdamiin saavuttiin iltapäivällä ja majottauduttiin johonkin hostelliin tms. Tarkoituksena oli vierailla Ajaxin jalkapallostadionilla, mutta jostain syystä se peruuntui. Illalla lähdimme vielä kävelylle toisen opettajan kanssa, mistä luokanvalvojamme veti herneen nenään.

Keskiviikkona 24. huhtikuuta oli vuorossa toinen kouluvierailu Delftin kristillisessä lyseossa. Jari Litmasesta oli paljon juttua, kun oppilaille selvisi, että olemme suomalaisia. Delftistä jatkettiin Haagiin, missä oltiin seuraava yö. Muistan kuinka katsoimme televisiosta Hollannin ja Saksan välistä jalkapallon ystävyysottelua, jossa mellakkapoliisit joutuivat hommiin. Seuraavana päivänä käytiin Keukenhofin kukkapuistossa, jonka jälkeen oli edessä pitkä ajomatka Saksan puolelle Lyypekkiin. Muistaakseni bussikuskille kertyi ajotunteja yli sallitun rajan.

Lyypekistä - tai Saksasta ylipäänsä - itselleni ei ole jäänyt muuta mieleen kuin paha saksalainen ruoka. Joka tapauksessa perjantaina 26. huhtikuuta jatkettiin matkaa Tanskan puolelle ja saavuttiin iltapäivällä Kööpenhaminaan. Muistan että pelasin tällä matkalla toisen opettajan kanssa shakkia ja vieläpä voitin. Köpiksessä mentiin johonkin huvipuistoon, jossa voitin pelikoneessa hirveän määrän rahaa, jota pystyi käyttämään ainoastaan huvipuistossa. Siispä tuli käytyä muutamassa laitteessa.

Reissu läheni loppuaan ja lauantaina 27. huhtikuuta mentiin Helsingøristä Ruotsin puolelle Helsingborgiin ja ajettiin taas pitkä matka Tukholmaan, mistä palattiin yölaivalla Suomeen. Sain hommattua laivalla pullon 50 % minttulikööriä, jota lantrasin spriten kanssa ja hauskaa oli. Sunnuntaina 28. huhtikuuta palattiin aamulla Saloon ja seuraavana päivänä kouluun.





















Luokkatoverilla ykkösmeininki Afsluidtijkin padolla