maanantai 26. tammikuuta 2015

15 vuotta sitten

Tässä postauksessa ajattelin hypätä ajassa 15 vuotta taaksepäin. Vuosituhat oli juuri vaihtunut. Sitä oli odoteltu epäselvin tunnelmin: Kaatuvatko tietokoneet? Katoavatko luottotiedot? Tuleeko maailmanloppu? Millennium oli sana, joka toistui joka käänteessä. Olin itse viettämässä vuodenvaihdetta kaverin tyttöystävän bileissä. Vuosituhannen vaihtuessa olin Salossa Molly-nimisessä irkkupubissa ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, kello on parikymmentä minuuttia yli puolenyön ja vuosi on vaihtunut. Toki olin tv:stä nähnyt jo alkuillan uutisissa, kuinka vuosituhat vaihtui mm. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Vuoden 2000 alussa olin 19-vuotias. Tuolloin suurin osa kavereistani astui armeijan harmaisiin, tarkalleen ottaen maanantaina 3. tammikuuta. Itse kävin intissä vain niin sanotusti kääntymässä ja saman viikon perjantaina olin jo palannut siviiliin ja aloittelin valmistautumista yliopiston pääsykokeisiin.

Muistan että tammikuussa 2000 olin isäni kanssa raksahommissa Kemiössä (nyk. Kemiönsaari) Kiilan kylässä restauroimassa kivinavetasta kahvilaa. Oli kylmää ja pimeää ja Radiomafian soittolistalla oli mm. Egotripin "Koivuniemen herra" ja Ultra Bran "Heikko valo". Molemmat kappaleet olivat tammikuun lopulla ensi-iltansa saaneen ja kohua herättäneen Levottomat-elokuvan soundtrackilla.

Vuosituhanteen vaihteessa suomalainen musiikki oli eräänlaisessa käännekohdassa. Vuoden 1999 lopulla Daruden Sandstorm ja Boomfunk MC'sin Freestyler olivat breikanneet ulkomaita myöten ja HIM:in Razorblade Romance tuli Join Me In Death -sinkun vauhdittamana perässä. Samoihin aikoihin myös Maija Vilkkumaa teki läpimurtonsa. Muistan kuinka Provinssissa 1999 Vilkkumaa esiintyi teltassa parille sadalle kuulijalle ja seuraavana kesänä päälavalla yhtenä odotetuimmista kotimaisista artisteista.

Loppukesästä 1999 olin liittynyt kaverini houkuttelemana tanssiorkesteriin ja muistelisin, että vuodenvaihteessa 1999-2000 treenattiin paljon uusia biisejä. Tuolloin soiteltiin pääasiassa pöytäjuhlissa ja vastaavissa kekkereissä. Muistan että 4.3.2000, samana päivänä, jolloin siskoni palasi Englannista Suomeen, soitettiin pöytäjuhlissa Salon VPK-talolla ja suoraan keikalta mentiin Mollyyn.

Noihin aikoihin, alkuvuonna 2000, kävin Salossa usein myös Maksim-baarissa bändien keikoilla ja muutenkin viikonloppuisin. Maksimissa oli mukavaa se, kun sai baaritiskillä suoraan toivoa soitettavia kappaleita. Kerran mukanani oli sattumalta edellä mainitun Egotripin juuri julkaistun Koivuniemen herran sinkku povarissa ja pyysin baarimikkoa laittamaan sen soimaan. Muistaakseni tuolloin oltiin radalla ystäväni "Aquin" ja jonkun hänen Lappeenrannan opiskelukaverinsa kanssa.

torstai 22. tammikuuta 2015

TLC is back

Tänään aamulla päässäni alkoi soida TLC:n kappale Ain't 2 Proud 2 Beg. Sattumalta tämän jälkeen aamujunassa luin Metro-lehdestä, että TLC on tekemässä paluuta. TLC on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä naisbändejä. Sen levyjä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta ja suurin hitti vuonna 1994 julkaistu Waterfalls.

TLC:n muodostivat Tianne "T-Boz" Watkins, Rozonda "Chilli" Thomas sekä Lisa "Left Eye" Lopes.  Yhtye nousi kuuluisuuteen vuonna 1992 debyyttilevyllään Ooooooohhh... On the TLC Tip, jonka hittisinkkuja olivat kappaleet Ain't 2 Proud 2 Beg, Baby-Baby-Baby ja What About Your Friends.


Alkuvaiheessa TLC:n imago oli "tomboy"-poikatyttömäinen ja värikäs, mutta uran varrella pukeutuminen muuttui paljastavammaksi. Yhtyeessä Watkins ja Thomas hoitivat lauluosuudet ja Lopes oli ensimmäisiä merkittäviä naisräppäreitä. Taustavoimista löytyi mm. Kenneth "Babyface" Edmonds, Anthony L.A. Reid ja Dallas Austin.

Vaikka levyt myivät kuin häkä, TLC:n tytöt eivät rikastuneet, kun rahaa upposi lakimiehiin, managereille ja muille taustajoukoille. 90-luvun lopulla TLC olikin pahoissa talousvaikeuksissa.

TLC julkaisi yhteensä neljä levyä, kunnes yhtyeen ura päättyi äkillisesti, kun Lisa Lopes kuoli auto-onnettomuudessa lomallaan Hondurasissa. Lopes kuvasi matkastaan dokumenttia, joka lopulta käsittelikin hänen elämänsä viimeisiä päiviään. Katsomisen arvoinen The Last Days of Left Eye löytyy youtubesta:

tiistai 13. tammikuuta 2015

Paras Lukko-joukkue 1994-95

Olen seurannut jääkiekon SM-liigaa reilu 20 vuotta ja kannattanut Rauman Lukkoa kaudesta 1993-94. Jos pitäisi nimetä tältä ajalta Lukon paras miehistö, niin valinta olisi selvä: kauden 1994-95 joukkue.
 
Tuolloin, tasan 20 vuotta sitten, runkosarjaa pelattiin 50 ottelua. Lukko sijoittui kaudella 1994-95 runkosarjassa toiseksi, kun tasapisteissä ollut HIFK jäi huonommalla maalisuhteella sijalle 3. 50 ottelustaan Lukko voitti 29, hävisi 12 ja pelasi tasan 9. Maalisuhde oli +76 ja tehtyjen maalien keskiarvo per ottelu 4,2 (päästettyjen 2,68).
 
Erityisesti kaudesta on jäänyt mieleen se, kuinka nihkeän alun jälkeen (8 ottelun saldo 2 voittoa, 1 tasapeli, 5 tappiota) Lukon maalivahdiksi tuli New York Rangerin farmijoukkueesta Boris Rousson, minkä jälkeen Lukko voitti 10 ottelua putkeen. Lisäksi itse olin tuolla kaudella katsomassa elämäni ensimmäistä SM-liigaottelua TuTo-Lukko 19.2.1995.
 
Lukon ykkösketjussa pelasi Jari Torkki, Kalle Sahlstedt ja Tero Arkiomaa. Maalinteko jakautui tasaisesti, sillä peräti kahdeksan hyökkääjää teki vähintään 14 maalia ja paras maalintekijä Pasi Saarela "vain" 23 maalia (tosin Saarela pelasi runkosarjassa ainoastaan 39 ottelua eli maalikeskiarvo per ottelu oli 0,59). Lukon paras pistemies Tero Arkiomaa oli tehoilla 22+23=45 pistepörssissä vasta sijalla 10. Hyökkäysarsenaalin tasaisuudesta ja myös tulivoimasta kertoo osaltaan se, että kolmosketjussa pelanneen Mikko Peltolan tehopisteet olivat 16+18=34.
 
Lukolla oli myös kiekollisesti taitavat puolustajat. Kuvaavaa on se, että Marko Tuulola iski tehot 7+14=21, mutta oli puolustajista vasta neljänneksi paras pistemies. Puolustajat tekivät Lukon 210 maalista 40 eli 19 %. Lukon puolustaja Joni Lehto valittiin kauden tulokkaaksi ja kanadalaisvahti Rousson parhaaksi maalivahdiksi. Molemmat valittiin myös kauden all stars -kentälliseen.
 
Joukkue pysyi melko samana läpi kauden. Boris Rousson tuli Lukkoon lokakuussa, kun Kimmo Vesasta ei ollut Jarmo Myllyksen korvaajaksi ykkösvahtina. Vuodenvaihteessa HPK:n edelliskauden maalitykki Tomas Kapusta siirtyi Ässiin, kun Lukkoon tuli NHL:n työsulkukaudesta johtuen edelliskevään Stanley Cup -mestari Glenn Anderson pelaten lopulta vain neljä ottelua. Vuoden alussa kolmosketjun sentteriksi tuli Toni Koivunen ja vähälle peliajalle jäänyt Harri Suvanto siirtyi Turun Palloseuraan, missä pääsikin keväällä nostamaan kannua. Suvanto teki ratkaisevassa viidennessä finaalissa maalin.
 
Huikeasta runkosarjasta huolimatta Lukko ei tuolla kaudella kyennyt parhaimpaan suoritukseen pudotuspeleissä. Kiekko-Espoo kaatui puolivälierissä voitoin 3-1 Joni Lehdon tehdessä kaksi jatkoaikamaalia, mutta välierissä vastaan tullut TPS:n nuori joukkue osoittautui liian vaikeaksi palaksi. Raumalla pelatussa ensimmäisessä välierässä TPS karkasi Lukon 1-0 -maalin jälkeen 5-1 -johtoon, Lukko kavensi päätöserässä jo lukemiin 4-5 kunnes TPS teki tyhjiin 4-6. Lukko voitti toisen ottelun Turussa tasoittaen sarjan, mutta kolmannessa välierässä Joni "Magnum44" Lehto loukkaantui, mikä oli Lukolle liian kova kolaus. TPS voitti Raumalla toistamiseen 6-4 ja neljännen ottelun Turussa 4-3 vieden sarjan otteluvoitoin 3-1 ja edeten lopulta Suomen mestariksi. Lukko ei enää jaksanut innostua pronssiottelusta, vaan Ässät vei himmeimmän mitalin lukemin 3-0.
 
Mielenkiintoinen kuriositeetti: tämän kauden SM-liigassa on neljä pelaajaa, joiden isät pelasivat kauden 1994-95 Lukon joukkueessa (ks. edellinen postaus).
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Boris Rousson oli kaudella 1994-95 SM-liigan ainoa ns. rightin maalivahti, joka piti mailaa vasemmassa ja räpylää oikeassa kädessä.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kiekkoilijoita toisessa polvessa

Jääkiekon SM-liigaa seuratessa huomaa taas, että on tullut vanhaksi. Nimittäin tänä päivänä Liigassa pelaa sellaisia kiekkoilijoita, joiden isät pelasivat silloin, kun itse aloin seurata SM-liigaa reilu 20 vuotta sitten:

Niklas Friman, syntynyt 30.8.1993, puolustaja pelaa kolmatta kauttaan SM-liigaa TPS:n paidassa.
Isä: Kari-Pekka Friman, turkulainen puolustaja, joka pelasi Lukossa kuusi kautta 1989-95.

Eetu-Ville Arkiomaa, syntynyt 26.8.1993, keskushyökkääjä pelaa HPK:ssa tulokaskauttaan.
Isä: Tero Arkiomaa, pelasi Lukossa 1990-luvun puolivälissä muodostaen tehokkaan ykkösketjun yhdessä Kalle Sahlstedtin ja Jari Torkin kanssa. Parhaalla kaudella 1994-95 teki 45 ottelussa tehot 22+23=45. Kun Lukko-kannatukseni alkoi 1993, ostin Arkiomaan pelipaidan.

Joni Tuulola, syntynyt 1.1.1996, puolustaja pelaa HPK:ssa ensimmäistä kokonaista kauttaan, tehnyt tähän mennessä 19 ottelussa 5 maalia ollen Liigan puolustajien parhaita maalintekijöitä. Teki ensimmäisessä Liiga-pelissään ensimmäisen maalinsa.
Isä: Marko Tuulola, lopetti yli 20 vuotta kestäneen uransa viime keväänä. Pelasi pääasiassa HPK:ssä ja muistan, kuinka teki keväällä -93 neljännessä finaalissa TPS:ää vastaan maalin. Pelasi 1993-95 kaksi kautta Lukossa.

Aleksi Saarela, syntynyt 7.1.1997, suurena lupauksena pidetty hyökkääjä pelaa toista kauttaan Liigassa, tosin pelasi ensimmäiset Liiga-pelinsä jo kaksi vuotta sitten. Loukkaantumiset hidastaneet kehittymistä ja pilasivat debyyttikauden Lukossa. Siirtyi täksi kaudeksi kohun saattelemana Ässiin, missä ura ei ole ainakaan vielä lähtenyt lentoon.
Isä: Pasi Saarela, "Laitilan kaurajättinä" tunnettu vahva laitahyökkääjä, joka pelasi suurimman osan urastaan Lukossa. Pelasi läpimurtokaudellaan 1994-95 Lukon kakkosketjussa Juha Riihijärven ja Harri Lönnbergin kanssa. Voitti kahdesti SM-liigan maalipörssin, kaudella 1998-99 teki Jokereissa peräti 38 maalia.

Kasperi Kapanen, syntynyt 23.7.1996, KalPan lupaava hyökkääjä, pelasi juuri päättyneissä nuorten MM-kisoissa, Pittsburghin 1. kierroksen varaus viime vuonna, tulevaisuuden tähti.
Isä: Sami Kapanen, KalPan kasvatti ja yksi nykyisistä omistajista, joka löi läpi kaudella 1993-94, siirtyi seuraavaksi kaudeksi HIFK:iin ja sen jälkeen NHL:ään, missä pelasi yli 800 ottelua. Maajoukkuehyökkääjä jolla kaksi olympiapronssia, kolme MM-hopeaa sekä maailmanmestaruus keväältä 1995.  Palasi Pohjois-Amerikasta Suomeen ja KalPaan 2008 ja lopetti mittavan uransa viime kevääseen.

Joonas Korpisalo, syntynyt 28.4.1994. Columbus Blue Jacketin kanssa NHL-sopimuksen tehnyt maalivahti, joka siirtyi Ilveksestä kesken kauden AHL:ään Springfield Falconsiin.
Isä: Jari Korpisalo, Porin Ässissä koko liigauransa pelannut laitahyökkääjä, joka teki parhaalla kaudellaan 1995-96 tehot 27+20=47.

Alexander Ruuttu, syntynyt 9.12.1992, laitahyökkääjä, jonka ura ei ole vielä lähtenyt lentoon. Siirtyi hiljattain Ilveksestä TPS:ään.
Isä: Christian Ruuttu, legendaarinen NHL-pelaaja ja maajoukkuehyökkääjä. Oli mukana Suomen ensimmäisen MM-mitalin saavuttaneessa maajoukkuessa Prahassa -92. NHL:n työsulkukaudella 1994-95 pelasi 20 ottelua HIFK:issä ja sai ensimmäisessä ottelussaan mailasta kasvoihinsa menettäen hampaita.

Alexander Barkov Jr., syntynyt 2.5.1995, toista kauttaan NHL:ssä pelaava keskushyökkääjä. Ikäluokkansa lupaavimpia pelaajia, kaikkien aikojen nuorin maalintekijä SM-liigassa.
Isä: Alexander Barkov, tuli 1994 SM-liigaan, missä pelasi uransa loppuun Tapparassa. Parhaalla kaudellaan 1995-96 teki tehot 20+26=46.