Juoksukengät komeroon

On aika laittaa juoksukengät komeroon talvilomalle. Lenkkeilykauteni päättyy aina näin marraskuun lopulla iltojen pimetessä ja alkaa uudelleen kevään ensimmäisinä nätteinä päivinä. Vaikka treenaankin läpi vuoden voimaharjoittelupainotteisesti, on huhti-heinäkuussa n. 3 kk "juoksuaika", jolloin punttitreeni jää taka-alalle. Loppukesää kohden tahti hiipuu ja syksyllä käyn enää satunnaisesti lyhyempiä lenkkejä sään mukaan.

Tänä vuonna pisin matka on ollut 18,2 km, lyhin 5 km ja yleisin 8-10 km. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 540 km, joista 224 km (41%) touko-kesäkuussa.

helmi: 12 km

maalis: 15 km

huhti: 56,6 km

touko: 119,6 km

kesä: 104,2 km

heinä: 63,8 km (heinäkuussa 12 vrk totaalilepo urheilusta ulkomaan matkan vuoksi)

elo: 65 km

syys: 20 km

loka: 46,2 km

marras: 37,3 km

Freddie Mercuryn muistolle

Kuvan mies ei ole Freddie Mercury, vaan Pablo Padin.

Freddie Mercury kuoli päivälleen 20 vuotta sitten. Sen kunniaksi esittelen tässä postauksessa argentiinalaisen The Queen -tribuuttibändin Dios Salve a la Reina. Yhtye on saavuttanut suurta kansainvälistä suosiota, myös puritaanien Queen-diggareiden joukossa, mikä kertoo osaltaan siitä, kuinka vakuuttava ryhmä on kyseessä.

Dios Salve a la Reina on siitä erikoinen bändi, että ensi silmäyksellä (tai kuulemalla) sitä ei tajua tribuuttibändiksi – yhtye paitsi näyttää, niin myös kuulostaa alkuperäiseltä The Queenilta. Erityisesti laulaja Pablo Padin on omaksunut Freddie Mercuryn maneerit (ulkonäöstä puhumattakaan) niin tarkasti, että voidaan jo lähestulkoon puhua Mercury-kloonista. Eikä tässä vielä kaikki: herra myös laulaa niin kuin Mercury. Kuulostaako uskomattomalta? Tsekkaa itse:



Nostalgiaa – musiikkivuosi 1994

Musiikki on ehkä paras keino herättää nostalgisia tunteita. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että musiikki stimuloi aivoissa ns. mantelitumaketta, jolla on tärkeä rooli emotionaalisessa muistamisessa. Musiikki toimii siis eräänlaisena "psykologisena ikkunana" menneisyyteen. Tässä postauksessa muistelen vuoden 1994 musiikkia.

Vuonna 1994 menin seitsemänneltä kahdeksannelle luokalle ja täytin 14 vuotta. Martti Ahtisaaresta tuli presidentti, autolautta Estonia upposi ja Forrest Gump pyöri elokuvateattereissa. Vuonna -94 pelattiin änäriä ja poltettiin uutta, trendikästä Yo! -savuketta, jonka myynti sittemmin kiellettiin.

Sain ensimmäisen festarikokemukseni, kun mentiin kavereiden kanssa kuuntelemaan Aerosmithia Ruisrockiin. Olin hillitön Aerosmith-diggari ja hankin vuoden 1994 aikana bändin kaikki levyt.

Muistan kuinka vuonna 1994 radiossa soi Ace of Basen The Sign,The Cranberriesin Zombie, Beckin Loser ja  Enigman Return To Innocence. Musiikkivideoista on erityisesti jäänyt mieleen Weezerin Buddy Holly sekä Soundgardenin Black Hole Sun, joka oli yksi MTV:n näytetyimpiä videoita 1990-luvulla. Vuoden 1994 Euroviisuissa Suomea edusti CatCat kappaleellaan Bye Bye Baby, joka vastoin kaikkia odotuksia ei voittanut kilpailua. 

Vuonna 1994  grunge-aikakausi alkoi tulla päätökseensä siitäkin huolimatta, että yksi genren merkittävimmistä edustajista, Soundgarden, julkaisi alkuvuonna menestyslevyn Superunknown. Kun huhtikuussa 1994 Kurt Cobain riisti henkensä ja Nirvana hajosi, tuli musiikkimaailmaan tyhjiö, jonka täytti ns. "pop punk".

Green Day julkaisi keväällä -94 menestysalbumin Dookie, jonka singlestä Basket Case tuli klassikko. The Offspring julkaisi niin ikään menestysalbumin Smash, jonka toinen singlelohkaisu Self Esteem soi radioissa liiankin kanssa.

Vuosi 1994 oli myös brittipopin nousuaikaa, sillä Oasis julkaisi kesällä  debyyttialbuminsa Definitely Maybe, jota on tähän mennessä myyty liki 10 miljoonaa kappaletta. Media yritti tehdä vastakkainasettelua toisen brittibändin, Blurin, kanssa, joka oli paria kuukautta aiemmin julkaissut sittemmin nelinkertaista platinaa Britanniassa myyneen albuminsa Parklife.

Elokuussa 1994 katsoin telkkarista suorana Woodstockin 25-vuotisjuhlakonserttia, jonka pääesiintyjänä oli itseoikeutetusti Aerosmith – bändin edellisenä vuonna julkaisema albumi Get A Grip oli saavuttanut megalomaanisen suosion hittiballadien myötä. Bon Jovi jatkoi samalla hyväksi havaitulla kaavalla julkaisemalla saman vuoden syksyllä Cross Roads -kokoelman, joka sisälsi uuden kappaleen Always, jota saikin sitten kuulla radiosta koko seuraavan vuoden.

Hyvä blogini lukija, millaisia muistoja Sinulla on vuodesta 1994?

Pirteä sisustusratkaisu

Blogini lukija, nimimerkki "Ikea sucks" on lähettänyt minulle viestin:

"Hei Altti! Olen jo pitkään lukenut blogiasi. Varsinkin sisustusasioissa olet asiantuntevin ja näkemyksellisin bloggaaja, jonka tiedän! Kysyisinkin sinulta pientä sisustusvinkkiä, että olisiko sinulla suositella jotain raikasta tarjoilupöytää? Suunnitelmissani on pitää ystävilleni illanistujaiset, joissa tarjotaan tapaksia ja muuta ihanaa naposteltavaa ja pragmaattinen tarjoilupöytä on välttämätön."

Kiitos viestistäsi! Sisustaminen on tarkkaa puuhaa, sillä erilaisten sisustusratkaisujen tulisi kuvastaa kodin asukkaan persoonallisuuden eri puolia. Vääränlainen sisustaminen pilaa helposti kodin feng shuin ja yksilölliset sakrat. Koska en tunne sinua, en voi antaa selväsanaisia neuvoja, mutta tässä kuitenkin vinkki:

Vepsäläisellä on tarjouksessa aivan ihana Artekin tarjoiluvaunu. Lakattu, luonnonvärinen koivu on lämminhenkinen ja rottinkipöytä puolestaan tuo maanläheisyyttä. Taso on kaakelia, joka antaa tietynlaista jämäkkyyttä ja ryhtiä. Kumirenkailla koko hoito liikkuu sulavasti, joten tarvittaessa tarjoiluvaunua voi siirtää, jos tapas-kutsujen jälkimainingeissa esimerkiksi pelataan olohuoneessa Nintendo Wiitä.

artek tarjoiluvaunu 900

HINTA 1 990 € (norm. alkaen 2 450 €)